Karsastusvaikutelma edellyttää tarkempia tutkimuksia
Varsinkaan pienen lapsen silmien asentoa ei voida luotettavasti arvioida vain valokuvien perusteella tai katsomalla silmämääräisesti. Silmien sisäkulmien ihopoimut, silmien tavanomaista pienempi tai suurempi etäisyys toisistaan ja tietynlaiset kasvojen piirteet voivat aiheuttaa vaikutelman karsastuksesta, vaikka karsastusta ei olisikaan.
Näitä karsastusvaikutelmaa aiheuttavia ominaisuuksia esiintyy erityisesti vauvaikäisillä. Pieni lapsi kykenee myös katsomaan hyvin lähellä olevia kohteita, jolloin silmien tuleekin kääntyä voimakkaasti sisäänpäin kohdistaessaan melkein nenänpään etäisyydelle. Karsastuksen toteaminen edellyttää tutkimusta peittokokeella tai lampputestillä. Lampputesti on varsin helppo toteuttaa kotonakin.
Alle 4 kuukauden ikäisen vauvan ajoittainen karsastus on normaalia
Alle 4 kuukauden ikäisen vauvan ajoittainen karsastus on tavallista ja normaalia, koska silmien yhteisnäkö ei ole vielä kehittynyt. Yli 4 kuukauden ikäisen lapsen ajoittainen karsastus sekä jatkuva karsastus lapsen iästä riippumatta edellyttää silmälääkärin tutkimusta.
Puolivuotias lapsi alkaa jo hyödyntää kehittyvää yhteisnäköä ja voi oppia keinoja välttää kahtena näkemistä. Sellaisia keinoja ovat muun muassa pään kallistaminen oikean tai vasemman olkapään suuntaan pystysuuntaisen karsastuksen vuoksi. Lapsi voi myös pyrkiä sulkemaan tai peittämään toista silmää tai siristellä äkillisesti alkaneen karsastuksen vuoksi.
Silmälääkärin tutkimukset
Karsastus voi olla erillinen ongelma tai se voi olla seurausta silmän alentuneesta näöntarkkuudesta, taittovirheestä, silmäsairaudesta tai joskus myös yleissairaudesta. Silmälääkäri tekee lapsen karsastuksen tarvittavat taustatutkimukset ja suunnittelee hoidon yksilöllisesti riippuen karsastuksen tyypistä.