Lapsen alentuneen näöntarkkuuden yleisin syy on toiminnallinen heikkonäköisyys eli amblyopia, jota kutsutaan myös laiskaksi silmäksi.
Toiminnallinen heikkonäköisyys (amblyopia) tarkoittaa sitä, että toisen silmän näöntarkkuus on alentunut eikä ole ikätasoinen. Amblyopiaa ei huomaa välttämättä arjessa, koska lapsen toinen silmä näkee normaalisti. Lapset ovat lisäksi mukautuvaisia ja toimivat arjessa samoin kuin ikätoverinsa paremman silmän näöntarkkuuden vuoksi.
Heikosti näkevän silmän näönkehitys ei ole edennyt tavanomaisesti, ja hoitamattomana näkökyky jää pysyvästi alentuneeksi. Näönkehitys alkaa syntymän jälkeen jatkuen 8–10 ikävuoteen asti. Näönkehitys on erityisen nopeaa ensimmäisinä elinvuosina, ja sen edellytyksenä on tarkan kuvan välittyminen aivojen näköalueelle.
Alentunut näöntarkkuus tulisi havaita, sen syy selvittää ja hoito aloittaa mahdollisimman varhain. Neuvola seuraa lapsen näönkehitystä ja lähettää silmälääkärin jatkotutkimuksiin, jos toisen tai molempien silmien näöntarkkuus poikkeaa ikätasosta. On kuitenkin muistettava, että etenkin pienillä lapsilla tutkimushetki voi vaikuttaa tutkimustuloksiin. Lasta voi esimerkiksi jännittää tai keskittymiskyky voi muuten herpaantua. Tutkimuksen voi tuolloin uusia jonkin ajan kuluttua ja varmistaa onko näöntarkkuus todellakin poikkeava.
Toiminnallista heikkonäköisyyttä esiintyy 2–4 prosentilla lapsista.
Toiminnallisen heikkonäköisyyden (amblyopian) yleisimmät syyt ovat karsastus (silmät katsovat eri suuntiin) ja taittovoiman puoliero eli silmien eritaitteisuus (anisometropia).
Karsastuksessa vain kohdistavan silmän näkötieto välittyy aivojen näköalueelle ja sen näkö kehittyy, mutta karsastavan silmän näkötieto jää käyttämättä eikä näkö kehity karsastavassa silmässä tavanomaisesti.
Silmien taittovoimassa voi olla suuri puoliero siten, että toisen silmän kuva on tarkka ja toisen epätarkka. Aivojen näköalue vertaa kuvien laatua ja hyödyntää vain tarkkakuvaisen silmän informaatiota. Epätarkasti näkevän silmän näkö ei kehity.
Toiminnallista heikkonäköisyyttä (amblyopiaa) voi aiheuttaa myös luomen, silmän tai näköhermon rakennevika tai sairaus, kuten riippuluomi tai synnynnäinen kaihi, joka estää tarkan kuvan välittymisen aivojen näköalueelle.
Toiminnallisen heikkonäköisyyden (amblyopian) hoito riippuu sen syystä. Yleisimmin hoitona käytetään silmälaseja taittovirheen korjaamiseksi. Tarpeen mukaan hoitoon liitetään mukaan peittohoito.
Luomen tai silmän rakenneviassa tai sairaudessa, jossa korvaava hoito on mahdollinen, hoidetaan ensin perussyy, kuten riippuluomi tai kaihi.
Silmälasit ja peittohoito
Lapsi lukee kirjaa. Toiminnallista heikkonäköisyyttä (amblyopia) voidaan hoitaa silmälaseilla ja joskus myös peittohoidolla.
Jos lapsella on suuri taittovirhe tai taittovirheiden puoliero, silmälääkäri määrää taittovirhettä korjaavat silmälasit.
Toiminnallisen heikkonäköisyyden perussyyn hoitoon ja silmälasihoitoon liitetään tarpeen mukaan peittohoito, jota voidaan käyttää myös yksinään erityisesti karsastuksessa.
Peittohoidossa paremmin näkevä silmä on peitetty tai sumutettu, jolloin huonommin näkevällä silmällä on pakko katsoa ja näöntarkkuus kehittyy.
Taittovirheen puolierosta johtuva heikkonäköisyys voi korjaantua silmälasien käytöllä eikä peittohoitoa tarvita. Silmälasit eivät kuitenkaan poista silmän rakenteesta johtuvaa taittovirhettä, joten silmälasien käyttö jatkuu vähintään näönkehityksen loppuun asti.
Karsastuksen peittohoidossa peitetään kohdistavaa silmää ja usein tavoitteena on tilanne, jossa karsastus vaihtaa silmää eli molemmat silmät karsastavat vuorotellen. Tällöin kumpikin silmä välittää vuorotellen näköaistimuksen ja näkö kehittyy molemmissa silmissä tasapuolisesti.
Alentunut näöntarkkuus tulisi havaita, sen syy selvittää ja hoito aloittaa mahdollisimman varhain. Neuvola seuraa lapsen näönkehitystä ja lähettää silmälääkärin jatkotutkimuksiin, jos toisen tai molempien silmien näöntarkkuus poikkeaa ikätasosta. On kuitenkin muistettava, että etenkin pienillä lapsilla tutkimushetki voi vaikuttaa tutkimustuloksiin. Lasta voi esimerkiksi jännittää tai keskittymiskyky voi muuten herpaantua. Tutkimuksen voi tuolloin uusia jonkin ajan kuluttua ja varmistaa onko näöntarkkuus todellakin poikkeava.
Toiminnallista heikkonäköisyyttä esiintyy 2–4 prosentilla lapsista.
Toiminnallisen heikkonäköisyyden (amblyopian) yleisimmät syyt ovat karsastus (silmät katsovat eri suuntiin) ja taittovoiman puoliero eli silmien eritaitteisuus (anisometropia).
Karsastuksessa vain kohdistavan silmän näkötieto välittyy aivojen näköalueelle ja sen näkö kehittyy, mutta karsastavan silmän näkötieto jää käyttämättä eikä näkö kehity karsastavassa silmässä tavanomaisesti.
Silmien taittovoimassa voi olla suuri puoliero siten, että toisen silmän kuva on tarkka ja toisen epätarkka. Aivojen näköalue vertaa kuvien laatua ja hyödyntää vain tarkkakuvaisen silmän informaatiota. Epätarkasti näkevän silmän näkö ei kehity.
Toiminnallista heikkonäköisyyttä (amblyopiaa) voi aiheuttaa myös luomen, silmän tai näköhermon rakennevika tai sairaus, kuten riippuluomi tai synnynnäinen kaihi, joka estää tarkan kuvan välittymisen aivojen näköalueelle.
Toiminnallisen heikkonäköisyyden (amblyopian) hoito riippuu sen syystä. Yleisimmin hoitona käytetään silmälaseja taittovirheen korjaamiseksi. Tarpeen mukaan hoitoon liitetään mukaan peittohoito.
Luomen tai silmän rakenneviassa tai sairaudessa, jossa korvaava hoito on mahdollinen, hoidetaan ensin perussyy, kuten riippuluomi tai kaihi.
Silmälasit ja peittohoito
Lapsi lukee kirjaa. Toiminnallista heikkonäköisyyttä (amblyopia) voidaan hoitaa silmälaseilla ja joskus myös peittohoidolla.
Jos lapsella on suuri taittovirhe tai taittovirheiden puoliero, silmälääkäri määrää taittovirhettä korjaavat silmälasit.
Toiminnallisen heikkonäköisyyden perussyyn hoitoon ja silmälasihoitoon liitetään tarpeen mukaan peittohoito, jota voidaan käyttää myös yksinään erityisesti karsastuksessa.
Peittohoidossa paremmin näkevä silmä on peitetty tai sumutettu, jolloin huonommin näkevällä silmällä on pakko katsoa ja näöntarkkuus kehittyy.
Taittovirheen puolierosta johtuva heikkonäköisyys voi korjaantua silmälasien käytöllä eikä peittohoitoa tarvita. Silmälasit eivät kuitenkaan poista silmän rakenteesta johtuvaa taittovirhettä, joten silmälasien käyttö jatkuu vähintään näönkehityksen loppuun asti.
Karsastuksen peittohoidossa peitetään kohdistavaa silmää ja usein tavoitteena on tilanne, jossa karsastus vaihtaa silmää eli molemmat silmät karsastavat vuorotellen. Tällöin kumpikin silmä välittää vuorotellen näköaistimuksen ja näkö kehittyy molemmissa silmissä tasapuolisesti.
