Taittovirheet

Normaalissa silmässä valo taittuu sarveiskalvon ja linssin läpi verkkokalvolle silmänpohjaan.

Likitaitteiset ihmiset eivät näe terävästi kauas ilman silmälaseja tai piilolinssejä. Normaalissa silmässä valo taittuu sarveiskalvon ja linssin läpi verkkokalvolle silmänpohjaan. Likitaitteisen silmän taittovoima on liian suuri suhteessa silmän pituuteen, minkä vuoksi valo taittuu silmän sisällä verkkokalvon eteen ja kauempana näkyvät kohteet eivät näy tarkasti.

Kuva 1. Kaavakuva likitaitteisesta silmästä. Valo taittuu silmän sisällä verkkokalvon eteen.

Kuva 2. Kaavakuva likitaitteisesta silmästä, jossa miinus-linssi. Tällöin kuva tarkentuu verkkokalvolla tarkan näkemisen pisteeseen.

Useat tekijät voivat vaikuttaa likitaitteisuuden syntyyn, ja sillä on taipumus periytyä. Likitaitteisuus todetaan usein teini-iässä. Likitaitteisuus korjataan miinus-linsseillä (silmälasit tai piilolinssit), jotka siirtävät valon tarkennuskohdan verkkokalvolle tarkan näkemisen kohtaan.

Ilman silmälaseja kaukotaitteinen silmä näkee epätarkasti erityisesti lähelle. Normaalissa silmässä valo taittuu sarveiskalvon ja linssin läpi verkkokalvolle silmänpohjaan. Kaukotaitteisuudessa silmän taittovoima on liian heikko suhteessa silmän pituuteen ja valo taittuu liikaa verkkokalvon taakse.

Kuva 1. Kaavakuva kaukotaitteisesta silmästä. Valo taittuu liikaa verkkokalvon taakse.

Kuva 2. Kaavakuva kaukotaitteisesta silmästä, jossa plus-linssi. Tällöin kuva tarkentuu verkkokalvolla tarkan näkemisen pisteeseen.

Kaukotaitteisuus korjataan plus-linsseillä (silmälaseilla tai piilolinsseillä). Linssit siirtävät valon tarkennuskohdan verkkokalvolle tarkan näkemisen kohtaan.

Voimakas hajataitteisuus aiheuttaa kuvan vääristymää ja sumeutta. Ilman lasikorjausta hajataitteisuus voi aiheuttaa päänsärkyä ja silmien väsymistä. Hajataitteisessa silmässä valo taittuu silmän etupinnalta, sarveiskalvolta, epäsymmetrisesti verkkokalvolle. Hajataitteisuuden lisäksi silmässä on usein myös liki- tai kaukotaitteisuutta.

Hajataitteisuuden kehittymiseen vaikuttaa osaltaan perinnöllisyys, mutta sen tarkka syntymekanismi ei ole selvillä. Joskus hajataitteisuus voi kehittyä silmävamman tai leikkauksen jälkitilana. Hajataitteisuutta voidaan korjata yksilöllisesti valmistetuilla silmälaseilla (niin sanotulla sylinterilaseilla) tai piilolinsseillä.

Oikean ja vasemman silmän taittovoima voi olla erilainen esimerkiksi siten, että vain toinen silmä tarvitsee lasikorjausta. Silmien eritaitteisuus johtuu yleensä koko- tai muotoerosta silmien välillä. Eritaitteisissa silmissä valo taittuu siten, että voimakkaamman taittovirheen omaavan silmän kuva on aina epätarkempi kuin lievemmän taittovirheen omaavan silmän.

Lapsilla korjaamaton silmien eritaitteisuus voi johtaa heikomman silmän toiminnalliseen heikkonäköisyyteen eli amblyopiaan. Silmien eritaitteisuuden hoitona ovat silmälasit, joissain tapauksissa piilolinssit sekä useimmiten peittohoito.

• Toiminnallinen heikkonäköisyys (amblyopia)

• Lasten silmälasit

• Peittohoito

Diopteri (dioptria) on optisen taittokyvyn mittayksikkö. Silmän taittovirheet ja silmälasien linssien voimakkuudet ilmoitetaan dioptereina (dioptrioina). Yksikkönä diopteri on metrin käänteisarvo, eli 1 m -1.