Sarveiskalvotulehduksen eli keratiitin hoito on aina potilaskohtaista ja yksilöllistä. Hoito voi jatkua viikosta useisiin kuukausiin ja yleensä hoitona käytetään suoraan silmän pinnalle annosteltavia tippoja ja voiteita.
Sarveiskalvotulehduksen hoitona käytetään suoraan silmän pinnalle annosteltavia tippoja ja voiteita, mutta joskus myös suun kautta otettavia lääkkeitä, kuten antibiootteja. Vaikeissa tapauksissa kyseeseen voi tulla sarveiskalvon valokovetushoito tai amnionkalvon siirto.
Potilas voi itse ehkäistä sarveiskalvotulehduksen eli keratiitin riskiä pitämällä huolta silmän pinnan riittävästä kosteudesta ja välttämällä silmävammoja.
Sarveiskalvotulehduksen hoitona käytetään suoraan silmän pintaan annosteltavia tippoja ja voiteita, mutta joskus myös suun kautta otettuja antibiootti-, herpes- ja/tai sienilääkitystä. Joskus hoitoon liitetään myös kortisonilääkitys.
Vaikeissa sarveiskalvotulehduksissa voidaan tapauskohtaisesti joskus harkita sarveiskalvon valokovetushoitoa. Valokovetushoidon tarkoituksena on estää sarveiskalvon sulamista ja puhkeamista ja myös vähentää sarveiskalvon sisällä olevan taudinaiheuttajan määrää.
Valokovetushoito tehdään yleensä paikallispuudutuksessa ja makuuasennossa. Toimenpide on kivuton. Poikkeustapauksessa valokovetushoito voidaan tehdä nukutuksessa.
Hoidon kesto on 1–2 tuntia. Hoidon lopuksi silmään asetetaan suojaksi joko piilolinssi tai luomet sulkeva painesidos.
Toimenpide on päiväkirurginen, eli toimenpiteen jälkeen pääsee kotiutumaan saman päivän aikana.
Valokovetuksen jälkeen silmä on usein kipeä 1–3 vuorokauden ajan. Näöntarkkuus on aluksi sumea ja saattaa vaihdella seuraavien kuukausien aikana.
Sarveiskalvon pintaan voidaan vaikeissa tapauksissa myös ommella suojaavaa amnionkalvoa. Amnionkalvo on istukasta saatavaa vesikalvoa, joka rauhoittaa tulehdusta ja nopeuttaa paranemista.
Hoidon kesto vaihtelee muutamasta viikosta jopa kuukausiin, ja kontrolleja voi etenkin taudin alkuvaiheessa olla useita ja tiheästi. Piilolinssien käyttökielto sarveiskalvotulehduksen jälkeen on tilanteesta riippuen joko muutama kuukausi tai jopa elinikäinen.
Potilas voi itse ehkäistä riskiään sarveiskalvotulehdukseen pitämällä huolta silmän pinnan riittävästä kosteudesta (kostutustipat, luomireunan hoito) ja välttämällä silmävammoja (suojalasit). Jos potilas on piilolinssien käyttäjä, tulisi välttää pitkiä yhtäjaksoisia piilolinssin käyttöaikoja ja pitää huoli linssien hygieenisestä käsittelystä.
Silmän näkökyky ja ulkonäkö sarveiskalvotulehduksen jälkeen vaihtelee. Usein sarveiskalvotulehduksen jälkitilana sarveiskalvolla nähdään arpimuutos. Jos arpi on keskellä sarveiskalvoa, näkötaso voi jäädä pysyvästi erittäin huonoksi. Tällaisissa tilanteissa voidaan näköä tapauskohtaisesti yrittää parantaa myöhemmässä vaiheessa laserhionnalla tai jopa sarveiskalvonsiirrolla.
Sarveiskalvotulehduksen hoitona käytetään suoraan silmän pintaan annosteltavia tippoja ja voiteita, mutta joskus myös suun kautta otettuja antibiootti-, herpes- ja/tai sienilääkitystä. Joskus hoitoon liitetään myös kortisonilääkitys.
Vaikeissa sarveiskalvotulehduksissa voidaan tapauskohtaisesti joskus harkita sarveiskalvon valokovetushoitoa. Valokovetushoidon tarkoituksena on estää sarveiskalvon sulamista ja puhkeamista ja myös vähentää sarveiskalvon sisällä olevan taudinaiheuttajan määrää.
Valokovetushoito tehdään yleensä paikallispuudutuksessa ja makuuasennossa. Toimenpide on kivuton. Poikkeustapauksessa valokovetushoito voidaan tehdä nukutuksessa.
Hoidon kesto on 1–2 tuntia. Hoidon lopuksi silmään asetetaan suojaksi joko piilolinssi tai luomet sulkeva painesidos.
Toimenpide on päiväkirurginen, eli toimenpiteen jälkeen pääsee kotiutumaan saman päivän aikana.
Valokovetuksen jälkeen silmä on usein kipeä 1–3 vuorokauden ajan. Näöntarkkuus on aluksi sumea ja saattaa vaihdella seuraavien kuukausien aikana.
Sarveiskalvon pintaan voidaan vaikeissa tapauksissa myös ommella suojaavaa amnionkalvoa. Amnionkalvo on istukasta saatavaa vesikalvoa, joka rauhoittaa tulehdusta ja nopeuttaa paranemista.
Hoidon kesto vaihtelee muutamasta viikosta jopa kuukausiin, ja kontrolleja voi etenkin taudin alkuvaiheessa olla useita ja tiheästi. Piilolinssien käyttökielto sarveiskalvotulehduksen jälkeen on tilanteesta riippuen joko muutama kuukausi tai jopa elinikäinen.
Potilas voi itse ehkäistä riskiään sarveiskalvotulehdukseen pitämällä huolta silmän pinnan riittävästä kosteudesta (kostutustipat, luomireunan hoito) ja välttämällä silmävammoja (suojalasit). Jos potilas on piilolinssien käyttäjä, tulisi välttää pitkiä yhtäjaksoisia piilolinssin käyttöaikoja ja pitää huoli linssien hygieenisestä käsittelystä.
Silmän näkökyky ja ulkonäkö sarveiskalvotulehduksen jälkeen vaihtelee. Usein sarveiskalvotulehduksen jälkitilana sarveiskalvolla nähdään arpimuutos. Jos arpi on keskellä sarveiskalvoa, näkötaso voi jäädä pysyvästi erittäin huonoksi. Tällaisissa tilanteissa voidaan näköä tapauskohtaisesti yrittää parantaa myöhemmässä vaiheessa laserhionnalla tai jopa sarveiskalvonsiirrolla.
Tarkistettu 17.8.2023
