Silmätippoja käytetään säännöllisesti päivittäin
Glaukooman hoitoon tarkoitettuja silmätippoja käytetään tavallisimmin 1—2 kertaa päivässä valmisteesta riippuen. Silmätipat saattavat hoidon alussa aiheuttaa silmien kirvelyä ja punoitusta, mutta usein oireet helpottavat ajan myötä.
Silmälääkkeiden käyttö voi tuntua turhauttavalta etenkin sairauden oireettomassa alkuvaiheessa. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että lääkärin määräämä hoito ehkäisee ja hidastaa näkökyvyn heikkenemistä. Sairaus edellyttää elinikäistä hoitoa ja säännöllistä seurantaa.
Silmänsisäistä painetta ylläpitää silmän tuottama kammioneste. Lääkkeet laskevat silmänpainetta joko vähentämällä silmän sisällä kiertävän nesteen tuotantoa tai lisäämällä sen poistumista silmästä.
Erilaisia glaukoomalääkkeitä
Silmälääkkeitä on useita erilaisia ja kullekin potilaalle valitaan yksilöllisesti paras lääkitys. Tarvittaessa käytetään usean lääkkeen yhdistelmiä riittävän matalan painetason saavuttamiseksi.
Hoidon suunnittelua varten on tarpeen tietää mahdollisista allergioista ja astmasta.
Usein yhden glaukoomalääkkeen käyttö ei riitä alentamaan silmänpainetta riittävästi, ja monilla potilailla on käytössä useita lääkkeitä. Kahta saman ryhmän lääkeainetta ei ole syytä käyttää yhtäaikaisesti, vaan yhdistelmähoidossa valitaan yksi vaikuttava aine kustakin lääkeaineryhmästä. Monista lääkkeistä on markkinoilla kiinteitä yhdistelmävalmisteita.
Prostaglandiinianalogit
Prostaglandiinianalogit ovat tehokkaimpia ja nykyään yleisimmin käytettyjä glaukoomalääkkeitä. Suomessa markkinoilla on neljä prostaglandiini-valmistetta eli latanoprosti, travoprosti, bimatoprosti ja tafluprosti. Tippoja annostellaan kerran päivässä, tiheämmästä annostelusta ei ole hyötyä vaan teho saattaa jopa huonontua.
Beetasalpaajat
Beetasalpaajia voidaan käyttää silmätippoina glaukooman hoitoon. Käytössä on kaksi lääkeainetta, timololi ja betaksololi. Beetasalpaajia annostellaan tavallisesti kaksi kertaa päivässä. Timololista on markkinoilla myös hitaasti imeytyvä (ns. depot-tippa) sekä geelimäinen valmiste, joita voidaan annostella kerran päivässä.
Asetatsoliamidi
Asetatsoliamidi on ainoa suun kautta käytettävä silmänpainelääke. Asetatsoliamidilla on varsinkin pitkäaikaisessa käytössä monia sivuvaikutuksia, jotka rajoittavat sen käyttöä.
Dortsoliamidi ja brintsoliamidi
Asetatsoliamidin kanssa samaan tapaan vaikuttavia silmätippoja ovat
dortsoliamidi ja brintsoliamidi. Paikallisen ja suun kautta otettavan lääkityksen pitkäaikaisesta yhdistämisestä ei ole hyötyä. Silmätippojen sivuvaikutukset ovat yleensä vähäisemmät kuin tablettihoidossa.
Brimonidiini ja apraklonidiini
Brimonidiini ja apraklonidiini vähentävät kammionesteen tuotantoa ja saattavat myös lisätä ulosvirtausta. Brimonidiini ei sovellu lasten glaukooman hoitoon.
Apraklonidiini on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön, koska säännöllisessä käytössä sen teho heikentyy Lisäksi lääke saattaa ärsyttää silmää ja allergisoida helposti.
Pilokarpiini
Pilokarpiini on vanhin käytössä olevista lääkkeistä. Sitä käytetään nykyisin erityisesti ahdaskulmaglaukoomassa ja akuutin ahdaskulmakohtauksen hoidossa. Pilokarpiini pienentää mustuaista ja saattaa nuoremmilla heikentää silmän mukautumiskykyä.
Mahdolliset allergiaoireet
Kaikki glaukoomalääkkeet voivat aiheuttaa allergiaoireita sidekalvolla tai silmänympärysiholla. Lisäksi potilaat saattavat herkistyä tipoissa olevalle säilöntäaineelle (bentsalkoniumkloridi). Useista lääkkeistä on saatavilla säilöntäaineettomia, pipetteihin tai erikoispulloihin pakattuja silmätippavalmisteita, ja lisäksi osassa tipoista bentsalkoniumkloridi on korvattu toisentyyppisellä säilöntäaineella.
Heti silmätippojen laittamisen jälkeen on hyvä painaa nenänpuoleista silmäkulmaa (kyyneltiehyttä) muutaman minuutin ajan systeemisten vaikutusten minimoimiseksi.
Glaukooman hoitoSeuraava sivu