Elinsiirroista puhuttaessa tarkoitetaan kiinteiden elinten siirtoja, kuten munuaista, maksaa, sydäntä, haimaa, keuhkoa ja suolta. Myös luuytimen soluja on mahdollista siirtää ihmiseltä toiselle, mutta tämä hoito poikkeaa periaatteiltaan kiinteiden elinten siirrosta eikä sitä luokitella elinsiirroksi, vaan puhutaan kantasolusiirrosta.
Elinsiirtoon päädytään, kun muut hoitokeinot oman elimen toiminnan ylläpitämiseksi eivät enää riitä. Elinsiirtoleikkauksessa luovutettu elin kytketään osaksi omaa elimistöä. Siirrännäisen toiminta käynnistyy yleensä nopeasti ja korjaa elimistön tasapainon, joka on häiriintynyt oman elimen toiminnan hiipuessa. Samassa elinsiirtoleikkauksessa oma vaurioitunut elin poistetaan (poikkeuksena ovat munuaiset, joiden poisto ei aina ole tarpeen).
Suomessa lasten elinsiirtotoiminta on keskitetty Helsingin Yliopistolliseen sairaalaan. Keskittämällä vaativa ja harvinainen hoito yhteen paikkaan pystytään parhaiten turvaamaan toiminnan jatkuvuus sekä riittävän osaamisen ja kokemuksen karttuminen.