Yksilön hyvinvoinnille on merkityksellistä, miten omat toiveet ja tavoitteet kohtaavat olemassa olevien mahdollisuuksien kanssa. Suomessa yksin asuminen on yleistä. Moni heistä on tyytyväinen elämäänsä eikä yksin asuminen sinänsä ole ongelma hyvinvoinnin kannalta. Sairastuessa yksinasuvalla on kuitenkin muissa kotitaloustyypeissä eläviin verrattuna yleisemmin selviytymiseen liittyviä riskejä. Yksinasuvalla tukea, kannustusta ja käytännön apua ei ole saatavissa samassa taloudessa eläviltä. Sairaus voi rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä ja heikentää taloutta. Sairastunut voi myös mielessään rakentaa rajoitteita, jotka olisivat ylitettävissä. Kun miettii yksin sairauttaan ja sen tuomia hankaluuksia, voivat yksinäisyys ja sairaus alkaa tuntua pahemmalta, pelottaviltakin.
Jokainen joutuu joskus olemaan yksin. Toisille yksinolo on helppoa ja voimaannuttavaa, toisilla siihen liittyy enemmän negatiivisia tunteita. Jokaisen on hyvä välillä pysähtyä omien ajatusten ääreen ja harjoitella, opetella sietämään, yksinoloa. Erityisesti yksineläjän on myös hyvä miettiä ja tarvittaessa vahvistaa omia tukiverkostoja - tiedänkö kenen puoleen käännyn ja millaista apua on tarjolla, jos tarvitsen apua sairauteni huonoissa vaiheissa? Ennakointi on hyväksi, sillä sairaana asioiden ja yhteystietojen selvittely on raskasta.
Huomio omaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin
Sosiaalisenverkoston ylläpitämiseen ja vahvistamiseen on hyvä kiinnittää huomiota. Toisen kohtaamisessa on pitkälti kyse aitoudesta, rohkeudesta ja valmiudesta avautua ja kuunnella toista.Tapaaminen ei aina ole järjestettävissä kasvokkain, mutta yhteyden toiseen ja tunteen jaetusta yhteisestä hetkestä, voi saada myös puhelimella tai muulla etäyhteydellä.
Työ, tapaamiset ja harrastetoiminta tuovat rytmiä elämään, tapahtuivatpa ne lähitapaamisena tai etäyhteydellä. Ulkoilu ja liikunta - siinä määrin ja siten kuin ne ovat kullekin mahdollisia - ovat tärkeitä fyysisen voinnin ja mielenvireyden kannalta. Monilla kunnilla on liikunta- ja virkistyspalveluita erityisryhmille. Kuntien lisäksi monet kolmannen sektorin toimijat, esimerkiksi erilaiset yhdistykset, tarjoavat tukea ja palveluita yksinelävänkin arkeen. Internet tarjoaa monia reittejä uusien kontaktien löytämiseen. Esimerkiksi reitit potilasjärjestöjen palveluihin ja vertaistukeen löytyvät sieltä.
Oma aktiivisuus on tärkeää kaikilla, yksinasuvilla sen tärkeys usein korostuu. Jos yksinolo tuntuu liialliselta tai sairaus hankaloittaa arjessa selviytymistä, asia on hyvä ottaa puheeksi ennen kuin ahdistus tai väsymys kasvaa liiaksi. Esimerkiksi kuntien ja sairaaloiden sote-henkilöstö sekä paikalliset potilasyhdistykset osaavat kertoa paikkakunnan eri palveluista ja yhteiskunnan tarjoamista mahdollisuuksista. Yhdessä on usein antoisampaa miettiä itselle sopivia palveluja sekä keinoja niiden saavuttamiseksi.
Itsen hyväksyminen tukee yksilön omaa hyvinvointia. Ystävällisyys, armollisuus ja rajoitteiden hyväksyntä sekä kannustaminen tuntuvat luontevalta, kun kyse on toisen sairaudesta. Toivottavasti ne ohjaavat myös yksinasuvan suhtautumista itseen ja omaan sairauteen.