Spinaalinen lihasatrofia-sairaus jaetaan neljään tyyppiin, jotka poikkeavat toisistaan alkamisiältä ja vaikeusasteelta. Jako perustuu kliiniseen kuvaan ja saavutettuihin liikunnallisiin taitoihin.
Tyyppi I eli Werdnig-Hoffmanin tauti on vaikein tautimuoto, joka alkaa jo ennen kuuden kuukauden ikää. Sairastunut vauva on veltto ja hänen liikkeensä ovat vähäisiäeikä hän jaksa kannatella päätään. Vauva ei opi istumaan itsenäisesti, nieleminen voi olla vaikeutunutta, yskiminen on heikkoa ja itkuääni vaimea. Sairaus johtaa hoitamattomana jo varhain hengitysvajeeseen ja menehtymiseen.
Tyyppi II on keskivaikea SMA:n muoto. Sen oireet alkavat ennen puolentoista vuoden ikää. Sairastunut lapsi oppii istumaan, mutta hän ei opi kävelemään tuetta. Käsissä havaitaan usein hentoa vapinaa. Yskiminen on heikkoa, ja useimmille lapsille kehittyy skolioosi.
Tyyppi III eli Kugelberg-Welanderin tauti on SMA:n lievä muoto, jossa lapsi oppii kävelemään. Sairauden oireet alkavat vasta kävelemään oppimisen jälkeen, vaihdellen leikki-iästä teini-ikään. Oireina esiintyy kaatuilua, lihasväsyvyyttä, vaikeuksia juoksussa, lattialta ylösnousussa ja portaissa. Sairauden eteneminen vaihtelee, monet tarvitsevat liikkumisen apuvälineitä myöhemmässä vaiheessa.
Tyyppi IV on aikuisena alkava SMA:n muoto, joka on SMA tyyppi III:n kaltainen, mutta oireet alkavat vasta aikuisiässä.
SMA:n hoitoon on viime vuosina tullut lääkehoitoja. Lääkehoidot eivät paranna sairautta, mutta voivat vaikuttaa sairauden kulkuun sitä paremmin, mitä varhaisemmassa vaiheessa ne aloitetaan. Suomessa lääkehoito voidaan aloittaa alle 18-vuotiaille SMA-potilaille tietyin edellytyksin. Tällä hetkellä (9/2023) Suomessa on käytössä kolmenlaista sairauden kulkuun vaikuttavaa lääkehoitoa: aivo-selkäydinnesteeseen toistuvin pistoksin annettava nusinerseeni-lääke, päivittäin suun kautta otettava risdiplaami-lääke. Lisäksi SMA1-potilaille on käytössä kertahoitona annettava geeniterapia.
SMA johtuu SMN1-geenin mutaatioista (yleensä eksonin 7 deleetio kummassakin geeniparin alleelissa). Sairaus periytyy peittyvästi, jolloin sairauden saaneen henkilön vanhemmat ovat yleensä tautia aiheuttavan geenivirheenterveitä kantajia.
Sairauden ilmaantuvuus Suomessa: 1 tautitapaus 10000 syntyvää lasta kohden.