Mikäli eturauhassyövän todetaan lähettäneen etäpesäkkeitä eli metastaaseja, puhutaan levinneestä eturauhassyövästä. Tavallisimmat etäpesäkepaikat eturauhassyöpäpotilailla ovat luusto (80–90 %:lla levinnyttä tautia sairastavista potilaista) ja imusolmukkeet (40–50 %:lla levinnyttä tautia sairastavista potilaista). Sisäelinmetastaasit esimerkiksi maksassa tai keuhkoissa ovat selvästi harvinaisempia (10–20 %:lla). Etäpesäkkeiden sijainti määrää taudin mahdolliset oireet: esimerkiksi luustometastasointi aiheuttaa usein luustokipuja ja imusolmukemetastasointi voi aiheuttaa virtsanjohtimien tukkeutumisen. Isolla osalla levinnyttäkin syöpää sairastavista miehistä ei ole mitään etäpesäkkeisiin viittaavia oireita, vaan tauti todetaan kohonneen PSA:n takia tehdyissä kuvantamistutkimuksissa.
Levinneen eturauhassyövän hoidosta HUS-alueella vastaavat urologi ja syöpälääkäri yhdessä. Urologi vastaa potilaiden hoidosta yleensä taudin alkuvaiheessa. Hoitovastuu siirtyy yleensä syöpälääkärille, kun laajan tautimassan vuoksi tarvitaan solunsalpaajahoitoa jo taudin varhaisvaiheessa, kun perinteinen hormonaalinen hoito menettää tehonsa tai kun oireiden lievitys vaatii sädehoitoa. Paikalliset käytännöt hoitovastuun jakautumisesta urologien ja syöpälääkäreiden kesken vaihtelevat huomattavasti sairaaloittain.
Levinneen eturauhassyövän hoito tähtää taudin tehokkaaseen jarruttamiseen ja tätä kautta mahdollisimman hyvän elämänlaadun ylläpitämiseen sekä elinajan pidentämiseen. Nykyisin käytössä on useita eri vaikutusmekanismilla vaikuttavia hoitomahdollisuuksia. Hoitopäätökset tehdään hoitavan lääkärin vastaanotolla yhdessä potilaan kanssa.