Levinneen eturauhassyövän hoito

Lääkärin vastaanotolla käydään läpi taudin nykytila ja kartoitetaan potilaan oireet, yleistila ja hoitoon mahdollisesti vaikuttavat perussairaudet sekä potilaan toiveet. Hoitopäätökset tehdään yhdessä hoitavan lääkärin ja potilaan kanssa. Vastaanotolle voi hyvin ottaa mukaan läheisen henkilön tai läheisiä henkilöitä.

Lääkärin vastaanoton jälkeen samalla käyntikerralla potilas tapaa usein myös poliklinikan sairaanhoitajan. Näiden tapaamisten yhteydessä annetaan tarvittaessa syöpää jarruttavia hormonaalisia hoitoja (esim. LHRH-analogipistokset) tai luuston vahvistamiseen tarkoitettuja lääkkeitä. Poliklinikan sairaanhoitaja on yhteyshenkilö myös vastaanottojen välissä mahdollisesti syntyvissä pulmatilanteissa.

Alla kuvattavien kuvantamistutkimusten lisäksi hoidon seurannassa tarvitaan verikokeita, joiden määrä riippuu valitusta hoitomuodosta. Varsin yksinkertaisillakin verikokeilla kuten verenkuvan, PSA:n ja alkalisen fosfataasin (AFOS) perusteella voidaan selvittää hoitojen vastetta.

Eturauhassyövän etäpesäkkeet todetaan tavallisesti luuston gammakuvauksessa ja vartalon tietokonetomografiatutkimuksen (vartalon TT) avulla. Erityistilanteissa tarvitaan magneetti- (MRI) tai positroniemissiotomografiatutkimuksia (PET). PET-tutkimuksia tarvitaan tilanteissa, joissa tavanomaiset kuvantamistutkimukset eivät riittävän tarkasti selvitä taudin levinneisyyttä.

Levinneen eturauhassyövän hoidossa kuvantamistutkimuksilla on merkittävä rooli. Taudin levinneisyyden perusteella voidaan valita todennäköisesti parhaiten vaikuttava hoito. Kuvantamistutkimusten avulla voidaan myös seurata kulloisenkin hoidon vastetta. Vartalon TT-tutkimus on hoitovasteen seurannassa tärkein, koska luusto-, imusolmuke- ja sisäelinmetastaasit näkyvät yleensä tässä hyvin ja vertailu aikaisempiin tutkimuksiin on yksinkertaista.

Kuvantamistutkimusten tarpeesta ja tiheydestä päättää hoitava lääkäri. Levinneen taudin hormonaalisen hoidon aikana kuvantamistutkimuksia tarvitaan harvemmin, kun taas esimerkiksi solunsalpaajahoitoon siirtymistä harkittaessa ja solunsalpaajahoidon aikana kuvantamistutkimuksia tehdään tiheämmin, jopa 2–4 kuukauden välein.

Levinneen eturauhassyövän hormonaalinen hoito perustuu miessukuhormonin (testosteronin) tason laskuun ja sen vaikutuksen estoon. Testosteronitaso voidaan laskea kirurgisesti poistamalla kiveskudos (orkiektomia) tai lääkkeellisesti hormonilääkkeillä (ns. LHRH-lääkkeet). Hormonihoito, voidaan toteuttaa 1–6 kuukauden välein annettavilla pistoksilla, tai suun kautta päivittäin otettavilla lääkkeillä. Testosteronin vaikutuksen estävät lääkkeet, kuten abirateroni, entsalutamidi, apalutamidi ja darolutamidi ovat myös suun kautta päivittäin otettavia lääkkeitä. Lääkärin tekemän B-lausunnon perusteella kaikki nämä hoidot ovat potilaalle KELA:n erityiskorvattavia. Lääkepistokset voidaan antaa lähimmässä terveyskeskuksessa tai erityistapauksissa urologian tai syöpätautien poliklinikalla.

Hormonihoidon tavallisia sivuvaikutuksia ovat hikoilu, kuumat aallot ja libidon lasku, sekä siihen liittyvä erektiohäiriö. Pitkäkestoinen hormonihoito alentaa myös lihasmassaa ja luuntiheyttä, ja lisää sydän- ja verisuonitapahtumien riskiä.

Solunsalpaaja- eli sytostaattihoitoa voidaan harkita annettavaksi etäpesäkkeisen taudin alkuvaiheessa osana yhdistelmähoitoa potilaille, joilla tauti toteamisvaiheessa on laajasti levinnyt tai joilla todetaan esimerkiksi sisäelinetäpesäkkeitä. Tavallisin solunsalpaaja tässä tilanteessa on dosetakseli, joka annostellaan suonensisäisenä infuusiona yleensä 2–3 viikon välein. Hoito on polikliininen, joten potilas kotiutuu noin 1–2 tunnin hoitokäynnin jälkeen.

Dosetakseli voi aiheuttaa ripulia ja lievää pahoinvointia, joita lääkehoidoilla voidaan lievittää. Väsymys, lihas- ja nivelkivut sekä makuaistin heikkeneminen ovat suhteellisen tavallisia sivuvaikutuksia. Pitkäkestoinen solunsalpaajahoito aiheuttaa väsymystä, ääreishermovaurioita (tuntohäiriöt varpaissa ja sormissa), turvotuksia, kynsivaurioita ja lihasvoimattomuutta. Solunsalpaajahoito lisää huomattavasti vakavien infektioiden riskiä, mistä syystä hoitojakson aikana kuumeen noustessa (kuumetta yli 38 astetta) potilaan on heti syytä hakeutua sairaalapäivystykseen. Ohjeet päivystykseen hakeutumisesta annetaan solunsalpaajahoitoa aloitettaessa tai ensimmäisen solunsalpaajahoitokerran yhteydessä.

Kabatsitakseli on solunsalpaajahoito, jota voidaan harkita käytettäväksi tilanteissa, joissa potilas on jo saanut dosetakselihoitoja. Se on myös tiputuksena yleensä 3 viikon välein annettava-, hyvin siedetty polikliininen hoito.

Sädehoito on erittäin tehokas keino lievittää monia levinneen eturauhassyövän oireita. Sitä voidaan käyttää lievittämään luustokipuja (”kipusädehoito”) tai esimerkiksi eturauhassyövän paikallisesta kasvusta johtuvia virtsankulun tukosoireita sekä verivirtsaisuutta. Tavallisin syy sädehoidolle levinneessä eturauhassyövässä on kuitenkin kivuliaiden tai selkäytimen hermoja puristavien etäpesäkkeiden hoito. Oireita lievittävä sädehoito toteutetaan yleensä 1–10 kerran hoitosarjoina, eli hoito kestää 1–14 päivää. Sädehoitoa voidaan käyttää myös silloin, kun tauti on levinnyt vain yksittäisiin kohtiin ja halutaan viivästyttää lääkehoitojen aloittamista niiden sivuvaikutuksien välttämiseksi. Sädehoito on aina polikliinista hoitoa.

Radionuklidihoito tarkoittaa säteilevän isotooppiyhdisteen (radionuklidi) antamista potilaalle hoidollisessa tarkoituksessa. Hoidot annetaan suonensisäisinä pistoksina joko kertahoitona tai useamman pistoksen hoitosarjana muutaman viikon välein. Tällä hetkellä yleisimmin käytetty radionuklidi on 177-lutetium (Lu-177), joka liitetään PSMA-vasta-aine-molekyyliin joka hakeutuu eturauhassyöpäsoluihin. Näin kohdistettuna isoin osa säteilystä osuu nimenomaan syöpäsoluihin. Muita käytössä olevia radionuklideja ovat 223-radium (Ra-223) ja 153-samarium (Sm-153).

Levinneen eturauhassyövän hoito on viime vuosina edistynyt nopeasti. Uusia hoitomuotoja ja lääkkeitä kehitetään jatkuvasti. Lääketutkimuksiin osallistumalla potilas voi parhaimmillaan saada tehokasta hoitoa, joka olisi rutiinikäytössä vasta vuosien päästä. Mahdollisista lääketutkimuksista saa parhaiten tiedon hoitavalta lääkäriltä tai hoitopaikkojen internetsivuilta.

Kun levinneen eturauhassyövän jarruttamiseksi ei enää ole käytettävissä tehokkaita hoitokeinoja, siirrytään oireenmukaiseen hoitoon. Potilaan oireita, eturauhassyövässä tavallisimmin kipuja, pystytään tässä vaiheessakin usein erittäin tehokkaasti lievittämään. Suurimmissa sairaaloissa on yleensä erityiset palliatiiviset poliklinikat, joissa vaikeimpia syöpäoireita osataan tehokkaasti hoitaa.

Palliatiivinen talo on rakennettu parantumatonta sairautta sairastavien potilaiden ja heidän omaisten tueksi. Palliatiivisesta talosta löydät myös tietoa eturauhassyövän palliatiivisesta hoidosta, yleisesti oireiden hoidosta sekä tuesta.