Potilas ohjataan sädehoitoon syövänhoitoyksikköön tavallisesti urologin lähetteellä.
Potilas käy urologin kanssa hoitoneuvottelun, ja jos tässä päädytään sädehoitoon, tekee urologi lähetteen syövänhoitoyksikköön missä sädehoito tapahtuu. Sädehoitoon liitetään usein myös hormonaalinen hoito.
Potilaalle annettavasta sädehoidosta vastaa syöpälääkäri. Sädehoitotiimissä on mukana syöpälääkärin lisäksi fyysikko, röntgenhoitaja, sairaanhoitaja, urologi ja tarvittaessa muut terveydenhuollon ammattilaiset.
Ensikäynnillä syöpälääkäri arvioi potilaan soveltuvuuden sädehoitoon, kertoo hoidosta saatavat hyödyt ja mahdolliset haitat sekä hoidon mahdolliset toteutustavat. Lääkärin lisäksi potilas käy röntgenhoitajan tai sairaanhoitajan vastaanotolla, jolloin hän saa sekä suullista että kirjallista tietoa sädehoidosta.
Ennen hoidonsuunnittelukuvauksia potilaalle voidaan asettaa 3-4 kultajyvää eturauhasen sisälle sädehoidon aikaista eturauhasen paikantamista ja hoidon kohdistusta varten. Kultajyvät asennetaan eturauhaseen peräsuolen kautta ultraääniohjatusti antibioottisuojassa. Toimenpide on polikliininen kestäen noin 15 minuuttia.
Sädehoito voi aiheuttaa hoidon aikana virtsa- tai suolistovaivoja sekä heikentää erektiokykyä. Tavallisesti oireet ovat pahimmillaan sädehoidon lopussa, mutta korjaantuvat vähitellen kuukausien kuluessa. Sädehoidon aiheuttamia sivuvaikutuksia voi lievittää lääkkeillä.
Sädehoito suunnitellaan hoitoasennossa eli selällään maaten otettaviin leikekuviin (tietokonetomografia,- eli TT, ja/tai magneettikuvaus, MRI). Näissä hoidon simulaatiokuvauksissa samoin kuin sädehoitokoneella sädehoitoa annettaessa rakon ja peräsuolen sopivaan täyttöasteeseen kiinnitetään erityinen huomio.
Sädehoitolääkäri ja fyysikko suunnittelevat sädehoidon jokaiselle potilaalle yksilöllisesti potilaskohtaiset tekijät ja syövän biologian huomioiden.
Ulkoinen sädehoito annetaan lineaarikiihdyttimillä, joihin kytkettyjen tarkkojen kuvantamislaitteiden avulla eturauhanen paikannetaan ennen jokaista hoitoa. Sädehoidon kesto on yleensä 5-20 hoitokertaa, eli 2-4 viikkoa. Sädeannos on sama hoidon kestosta riippumatta. Syövän tyyppi ja potilaan anatomia määräävät, kuinka isoja kerta-annoksia voidaan käyttää.
Osa eturauhassyövistä hoidetaan kudoksen sisäisellä sädehoidolla (HDR-brakyhoito), joka voi olla ainoa sädehoitomuoto. Kudoksen sisäiseen sädehoitoon on mahdollista yhdistää ulkoisesti annettava sädehoito tyypillisesti 25 hoitokerran (noin 5 viikkoa) mittaisena sädehoitojaksona.
Kudoksen sisäistä sädehoitoa voidaan harkita toteutettavaksi myös kertaalleen aiemmin sädehoidetussa paikallisesti uusiutuneessa eturauhassyövässä.
Kudoksen sisäinen sädehoito toteutetaan nukutuksessa (yleisanestesiassa). Säteilytys annetaan eturauhasen sisään tilapäisesti asetettujen neulojen kautta. Toimenpide kestää tavallisesti 2–3 tuntia ja varsinainen säteilytys 10–15 minuuttia. Potilas ei säteile toimenpiteen jälkeen. Kudoksen sisäinen sädehoito voidaan antaa 1–3 hoitokertana. Hoitotiimissä ovat mukana urologi, syöpälääkäri, fyysikko, röntgenhoitaja, anestesialääkäri ja anestesiahoitaja.
Toimenpiteen jälkeen potilas on yön yli vuodeosastolla. Virtsatiekatetri poistetaan seuraavana aamuna, minkä jälkeen potilas kotiutetaan. Hoito voi aiheuttaa ohimenevää verivirtsaisuutta ja virtsatieärsytystä.
Hormonihoidon yhdistäminen sädehoitoon perustuu vahvaan tutkimusnäyttöön hoitotulosten parantumisesta kohtalaisen ja korkean riskin eturauhassyövässä.
Hormonihoito aloitetaan tavallisesti 1-5 kuukautta ennen sädehoitoa. Kohtalaisen uusimisriskin taudissa 4–6 kuukautta kestävä hormonihoito on riittävä. Korkean uusimisriskin taudissa hormonihoito voi kestää 18–36 kk.
Ennen sädehoitoa ja sen aikana päivittäin otettavina tabletteina tai 3-6kk välein pistoksina annettava hormonihoito estää testosteronin (miessukuhormonin) syntymisen, mikä näivettää syöpäsoluja ja herkistää niitä sädehoidolle.
Jos eturauhassyöpäleikkauksen jälkeen todetaan, että PSA-arvo ei ole laskenut mittaamattomiin, tulee harkita leikkauksen jälkeistä sädehoitoa. Leikkausalueelle kohdennettu sädehoito voi vähentää syövän uusiutumisen vaaraa.
Potilas saa ajan vastaanotolle sädehoidon suunnitteluun kuukauden kuluessa lähetteen saapumisesta. Sädehoito aloitetaan, kun potilas on toipunut leikkauksesta ja virtsanpidätyskyky on palautunut eli tavallisesti 3–4 kuukauden kuluessa leikkauksesta. Hoidon suunnittelua varten potilaille tehdään tietokonetomografia (TT) tai magneettikuvaus (MRI) tai molemmat. Sädehoito toteutetaan tyypillisesti 33–37 hoitokertana.
Mikäli PSA nousee leikkauksen jälkeen pitkäaikaisseurannassa myöhemmässä vaiheessa vuosienkin päästä, voidaan leikkausalueelle suunnitella samaan tapaan kohdennettu sädehoito kuin leikkauksen jälkeen. Leikkausalueen sädehoitoon voidaan harkita yhdistettäväksi potilaskohtaisesti hormonihoito 6–24 kuukauden mittaisena.
Ensikäynnillä syöpälääkäri arvioi potilaan soveltuvuuden sädehoitoon, kertoo hoidosta saatavat hyödyt ja mahdolliset haitat sekä hoidon mahdolliset toteutustavat. Lääkärin lisäksi potilas käy röntgenhoitajan tai sairaanhoitajan vastaanotolla, jolloin hän saa sekä suullista että kirjallista tietoa sädehoidosta.
Ennen hoidonsuunnittelukuvauksia potilaalle voidaan asettaa 3-4 kultajyvää eturauhasen sisälle sädehoidon aikaista eturauhasen paikantamista ja hoidon kohdistusta varten. Kultajyvät asennetaan eturauhaseen peräsuolen kautta ultraääniohjatusti antibioottisuojassa. Toimenpide on polikliininen kestäen noin 15 minuuttia.
Sädehoito voi aiheuttaa hoidon aikana virtsa- tai suolistovaivoja sekä heikentää erektiokykyä. Tavallisesti oireet ovat pahimmillaan sädehoidon lopussa, mutta korjaantuvat vähitellen kuukausien kuluessa. Sädehoidon aiheuttamia sivuvaikutuksia voi lievittää lääkkeillä.
Sädehoito suunnitellaan hoitoasennossa eli selällään maaten otettaviin leikekuviin (tietokonetomografia,- eli TT, ja/tai magneettikuvaus, MRI). Näissä hoidon simulaatiokuvauksissa samoin kuin sädehoitokoneella sädehoitoa annettaessa rakon ja peräsuolen sopivaan täyttöasteeseen kiinnitetään erityinen huomio.
Sädehoitolääkäri ja fyysikko suunnittelevat sädehoidon jokaiselle potilaalle yksilöllisesti potilaskohtaiset tekijät ja syövän biologian huomioiden.
Ulkoinen sädehoito annetaan lineaarikiihdyttimillä, joihin kytkettyjen tarkkojen kuvantamislaitteiden avulla eturauhanen paikannetaan ennen jokaista hoitoa. Sädehoidon kesto on yleensä 5-20 hoitokertaa, eli 2-4 viikkoa. Sädeannos on sama hoidon kestosta riippumatta. Syövän tyyppi ja potilaan anatomia määräävät, kuinka isoja kerta-annoksia voidaan käyttää.
Osa eturauhassyövistä hoidetaan kudoksen sisäisellä sädehoidolla (HDR-brakyhoito), joka voi olla ainoa sädehoitomuoto. Kudoksen sisäiseen sädehoitoon on mahdollista yhdistää ulkoisesti annettava sädehoito tyypillisesti 25 hoitokerran (noin 5 viikkoa) mittaisena sädehoitojaksona.
Kudoksen sisäistä sädehoitoa voidaan harkita toteutettavaksi myös kertaalleen aiemmin sädehoidetussa paikallisesti uusiutuneessa eturauhassyövässä.
Kudoksen sisäinen sädehoito toteutetaan nukutuksessa (yleisanestesiassa). Säteilytys annetaan eturauhasen sisään tilapäisesti asetettujen neulojen kautta. Toimenpide kestää tavallisesti 2–3 tuntia ja varsinainen säteilytys 10–15 minuuttia. Potilas ei säteile toimenpiteen jälkeen. Kudoksen sisäinen sädehoito voidaan antaa 1–3 hoitokertana. Hoitotiimissä ovat mukana urologi, syöpälääkäri, fyysikko, röntgenhoitaja, anestesialääkäri ja anestesiahoitaja.
Toimenpiteen jälkeen potilas on yön yli vuodeosastolla. Virtsatiekatetri poistetaan seuraavana aamuna, minkä jälkeen potilas kotiutetaan. Hoito voi aiheuttaa ohimenevää verivirtsaisuutta ja virtsatieärsytystä.
Hormonihoidon yhdistäminen sädehoitoon perustuu vahvaan tutkimusnäyttöön hoitotulosten parantumisesta kohtalaisen ja korkean riskin eturauhassyövässä.
Hormonihoito aloitetaan tavallisesti 1-5 kuukautta ennen sädehoitoa. Kohtalaisen uusimisriskin taudissa 4–6 kuukautta kestävä hormonihoito on riittävä. Korkean uusimisriskin taudissa hormonihoito voi kestää 18–36 kk.
Ennen sädehoitoa ja sen aikana päivittäin otettavina tabletteina tai 3-6kk välein pistoksina annettava hormonihoito estää testosteronin (miessukuhormonin) syntymisen, mikä näivettää syöpäsoluja ja herkistää niitä sädehoidolle.
Jos eturauhassyöpäleikkauksen jälkeen todetaan, että PSA-arvo ei ole laskenut mittaamattomiin, tulee harkita leikkauksen jälkeistä sädehoitoa. Leikkausalueelle kohdennettu sädehoito voi vähentää syövän uusiutumisen vaaraa.
Potilas saa ajan vastaanotolle sädehoidon suunnitteluun kuukauden kuluessa lähetteen saapumisesta. Sädehoito aloitetaan, kun potilas on toipunut leikkauksesta ja virtsanpidätyskyky on palautunut eli tavallisesti 3–4 kuukauden kuluessa leikkauksesta. Hoidon suunnittelua varten potilaille tehdään tietokonetomografia (TT) tai magneettikuvaus (MRI) tai molemmat. Sädehoito toteutetaan tyypillisesti 33–37 hoitokertana.
Mikäli PSA nousee leikkauksen jälkeen pitkäaikaisseurannassa myöhemmässä vaiheessa vuosienkin päästä, voidaan leikkausalueelle suunnitella samaan tapaan kohdennettu sädehoito kuin leikkauksen jälkeen. Leikkausalueen sädehoitoon voidaan harkita yhdistettäväksi potilaskohtaisesti hormonihoito 6–24 kuukauden mittaisena.
Tarkistettu 12.6.2026
