Normaalien lymfosyyttien tehtävä on partioida imuteissä, imusolmukkeissa ja muualla elimistössä etsien tuhottavia vastustajia. Näin ollen lymfosyyttejä tavataan kaikkialla elimistössä ja lymfoomakin voi saada alkunsa käytännössä mistä tahansa elimestä, joskin paikantuminen imusolmukkeisiin on tavallisinta.
Kaikkein tavallisin oire on kaulalle ilmaantunut kivuton kyhmy. Kyhmyjä voi olla myös kainaloissa ja nivustaipeissa. Keuhkojen ja keuhkojen välikarsinan alueella tauti voi aiheuttaa yskää ja hengenahdistusta. Ruokatorvea painava kasvain aiheuttaa nielemisvaikeuksia. Vatsan alueella taudin oireina voi olla vatsakipuja ja suolenvetovaikeuksia. Aivoissa sijaitseva tauti voi tehdä muun muassa hermostollisia oireita ja luussa sijaitseva tauti kipuja.
Noin 20–30 prosentilla sairastuneista on yleisoireita, kuten
kuumeilua
painonlaskua
yöhikoilua ja
ihon kutinaa.
Kuumeilu ilmenee useimmiten lievänä ajoittaisena lämmön nousuna, jossa kehon lämpötila nousee yli 37,5 asteeseen. Kuumeiluun ei liity flunssan oireita, kuten nuhaa tai yskää. Lymfoomaan liittyvä väsymys poikkeaa normaalista väsymyksestä. Väsymys on voimakasta ilman selkeää syytä tai vähäisen ponnistelun jälkeen.
Selittämätön painonlasku tarkoittaa nopeaa laihtumista ilman laihdutusta. Tavanomaisesta syömisestä ja liikkumisesta huolimatta paino laskee. Lymfooma voi aiheuttaa voimakasta yöhikoilua, jonka seurauksena yöpaita, sekä lakanat ja tyyny kastuvat. Yöllä voi joutua vaihtamaan yöpaitaa sekä lakanoita jopa useaan kertaan. Tyypillisesti hikoilua on juuri öisin, mutta sitä voi esiintyä myös päivällä.
Kutinaan voi liittyä ihottumaa, tai se voi olla yksittäinen oire. Iho voi kutista vain jaloista ja käsistä tai koko kehon alueelta. Kutina on pahimmillaan kuumalla säällä ja öisin ja voi haitata paljonkin normaalielämää. Tällaisia yleisoireita tulee noin neljäsosalle lymfoomaan sairastuvista. Usein yleisoireet viittaavat nopeakasvuiseen, mahdollisesti levinneeseen lymfoomaan.
Eri lymfoomilla on eri kasvunopeus, mikä heijastuu myös oireiden kehittymisnopeuteen. Hidaskasvuisia lymfoomia sairastavat potilaat voivat kertoa, että tautiin viitanneita kyhmyjä on ollut jo vuosien, joskus jopa kymmenen vuoden ajan ja muutokset niiden koossa ovat tapahtuneet kuukausien tai vuosien aikajänteellä. Kyhmyt ovat voineet välillä myös spontaanisti pienentyä tai hävitäkin. Tästä poiketen kaikkein nopeakasvuisimmissa taudeissa oireet etenevät viikkojen tai päivien aikajanalla, jolloin luonnollisestikin myös diagnostiikalla ja hoidon aloituksella on kiire.