Aplastinen anemia on sairaus, jossa luuytimen verisoluja muodostava solukko on vähentynyt ja verisolujen tuotanto on niukkaa.
Aplastinen anemia
Aplastinen anemia on harvinainen luuytimen sairaus, jossa verisolujen tuotanto on niukkaa ja verisolujen määrä veressä vähäinen.
Hankinnaista aplastista anemiaa todetaan noin kahdella henkilöllä miljoonaa asukasta kohti vuosittain. Suomessa uusia potilaita on vuosittain noin 10. Aasiassa tauti on yleisempi kuin Euroopassa. Eniten aplastista anemiaa todetaan 10–25-vuotiailla ja toisaalta yli 60-vuotiailla.
Vain osassa tapauksista taudin aiheuttaja saadaan selville. Tavallisimmin se on lääke (esim. penisillamiini, kulta, karbamatsepiini, diklofenaakki), virustulehdus (erityisesti maksatulehduksia aiheuttavat hepatiittivirukset) tai jokin kemiallinen aine kuten bentseeni. Valtaosalla potilaista anemian aiheuttava syy jää tuntemattomaksi.
Aplastisen anemian oireet johtuvat verisolujen vähyydestä. Veren vähäinen punasolumäärä ja pieni hemoglobiinipitoisuus (Hb) aiheuttavat anemiaa ja siihen liittyen väsymystä ja uupumusta. Vähäisen verihiutaletason (trombosyytit, tromb) vuoksi potilailla voi olla vuoto-oireita, kuten nenä- ja ienverenvuotoja, sekä normaalia runsaammin mustelmia. Matala valkosolutaso (leukosyytit, leuk), erityisesti vähäinen määrä neutrofiilejä, altistaa kuumeisille tulehdustaudeille.
Verenkuvassa nähdään usein kaikkien kolmen solulinjan normaalia matalammat arvot. Diagnoosi perustuu lantion takaosasta, suoliluunharjanteesta, otettavaan luuytimen koepalaan (kristabiopsia). Rintalastasta otettava ns. imaisunäyte (sternaalipunktio, rintalastan aspiraattinäyte) ei ole riittävä.
Nuorten ihmisten ensisijainen hoito on terveeltä luovuttajalta tehtävä luuytimen tai veren kantasolujen siirto. Muilla käytetään immunosuppressiivisia lääkehoitoja.
Taudin ennuste on verrannollinen lähtötilanteen solujen määrään. Kantasolujen siirron jälkeen ennuste on hyvä, nuorista elossa on 90 prosenttia ja alle 40-vuotiaista noin 70 prosenttia viiden vuoden kuluttua.
Lääkehoidoille vaste saadaan 65–75 prosentilla potilaista. Sairaus voi kuitenkin uusiutua vuosien kuluessa, mutta uudella hoidolla voidaan saada vielä hoitovastetta.
Esiintyvyys
Hankinnaista aplastista anemiaa todetaan noin kahdella henkilöllä miljoonaa asukasta kohti vuosittain. Suomessa uusia potilaita on vuosittain noin 10. Aasiassa tauti on yleisempi kuin Euroopassa. Eniten aplastista anemiaa todetaan 10–25-vuotiailla ja toisaalta yli 60-vuotiailla.
Vain osassa tapauksista taudin aiheuttaja saadaan selville. Tavallisimmin se on lääke (esim. penisillamiini, kulta, karbamatsepiini, diklofenaakki), virustulehdus (erityisesti maksatulehduksia aiheuttavat hepatiittivirukset) tai jokin kemiallinen aine kuten bentseeni. Valtaosalla potilaista anemian aiheuttava syy jää tuntemattomaksi.
Taudinkuva
Aplastisen anemian oireet johtuvat verisolujen vähyydestä. Veren vähäinen punasolumäärä ja pieni hemoglobiinipitoisuus (Hb) aiheuttavat anemiaa ja siihen liittyen väsymystä ja uupumusta. Vähäisen verihiutaletason (trombosyytit, tromb) vuoksi potilailla voi olla vuoto-oireita, kuten nenä- ja ienverenvuotoja, sekä normaalia runsaammin mustelmia. Matala valkosolutaso (leukosyytit, leuk), erityisesti vähäinen määrä neutrofiilejä, altistaa kuumeisille tulehdustaudeille.
Tutkimukset
Verenkuvassa nähdään usein kaikkien kolmen solulinjan normaalia matalammat arvot. Diagnoosi perustuu lantion takaosasta, suoliluunharjanteesta, otettavaan luuytimen koepalaan (kristabiopsia). Rintalastasta otettava ns. imaisunäyte (sternaalipunktio, rintalastan aspiraattinäyte) ei ole riittävä.
Hoito
Nuorten ihmisten ensisijainen hoito on terveeltä luovuttajalta tehtävä luuytimen tai veren kantasolujen siirto. Muilla käytetään immunosuppressiivisia lääkehoitoja.
Ennuste
Taudin ennuste on verrannollinen lähtötilanteen solujen määrään. Kantasolujen siirron jälkeen ennuste on hyvä, nuorista elossa on 90 prosenttia ja alle 40-vuotiaista noin 70 prosenttia viiden vuoden kuluttua.
Lääkehoidoille vaste saadaan 65–75 prosentilla potilaista. Sairaus voi kuitenkin uusiutua vuosien kuluessa, mutta uudella hoidolla voidaan saada vielä hoitovastetta.
Tarkistettu 23.6.2026