Kivessyöpä on paikallinen eli levinneisyysastetta I, kun kiveksen poistoleikkauksen jälkeen tehdyssä vartalon varjoainetehosteisessa tietokonetomografiassa ei todeta etäpesäkkeitä ja kivesmerkkiaineet AFP ja hCG ovat leikkauksen jälkeen normalisoituneet.
Liitännäishoidon tarkoituksena on tuhota elimistöön mahdollisesti jääneet syöpäsolut ja siten pienentää syövän uusiutumisriskiä. Koska liitännäishoidot aiheuttavat haittavaikutuksia ja kivessyöpäpotilaan ennuste ei huonone taudin uusiutuessa, liitännäishoidot eivät aina ole tarpeellisia leikkauksen jälkeen.
Seminooma
Noin 80 prosenttia seminoomista todetaan alkuvaiheessa pelkästään kiveksessä, jolloin ennuste on erinomainen. Ensisijaisesti kiveksen poiston jälkeen suositellaan nykyisin pelkkää aktiivia seurantaa.
Ilman liitännäishoitoa seminoomista uusiutuu 12-20 prosenttia. Seurannalle vaihtoehtona voidaan harkita kertahoitona annettavaa karboplatiini-solusalpaajahoitoa liitännäishoitona, jos todetaan riskitekijöitä uusiutumiselle. Aiemmin käytettyä sädehoitoa ei enää suositella.
Seminooman riskitekijöinä uusiutumisen suhteen ovat kasvainsolujen tunkeutuminen kiveksen rete testikseen, joka on verkkomainen rakenne kiveksessä, ja kasvaimen koko > 4-5 senttimetriä. Ilman kumpaakaan riskitekijää uusiutumisriski on vain noin 6 prosenttia. Seminooman uusiutuessa potilaan ennuste on edelleen erinomainen.
Ei-seminooma
Myös paikallisen ei-seminooman ennuste on erinomainen, vaikkakin jopa 50 prosenttia voi uusiutua ilman liitännäishoitoa. 90 prosenttia uusiutumista todetaan jo kahden ensimmäisen vuoden aikana leikkauksesta.
Uusiutumisriskiä suurentaa kasvaimessa todettu veri- tai imusuoni-invaasio (LVI) eli syöpäsolujen tunkeutuminen veri- tai imusuoniin. Embryonaalisen karsinooman uusiutumisriski on myös isompi. Myös ei-seminoomassa voidaan leikkauksen jälkeen jäädä pelkkään seurantaan, erityisesti jos verisuoni-invaasiota ei todettu. Vaihtoehtona on antaa 1 BEP-solusalpaajahoito. Se, valitaanko seuranta vai liitännäishoito, ei vaikuta potilaan kokonaisselviytymiseen.