Kivessyöpä on paikallinen eli levinneisyysastetta I, kun kiveksen poistoleikkauksen jälkeen tehdyssä vartalon varjoainetehosteisessa tietokonetomografiassa ei todeta etäpesäkkeitä ja kivesmerkkiaineet AFP ja hCG ovat leikkauksen jälkeen normalisoituneet.
Liitännäishoidon tarkoituksena on tuhota elimistöön mahdollisesti jääneet syöpäsolut ja siten pienentää syövän uusiutumisriskiä. Koska liitännäishoidot aiheuttavat haittavaikutuksia ja kivessyöpäpotilaan ennuste ei huonone taudin uusiutuessa, liitännäishoidot eivät aina ole tarpeellisia leikkauksen jälkeen.
| Seminooma | Noin 80 % seminoomista todetaan alkuvaiheessa pelkästään kiveksessä, jolloin ennuste on erinomainen. Ensisijaisesti kiveksen poiston jälkeen suositellaan nykyisin pelkkää aktiivia seurantaa. Ilman liitännäishoitoa seminoomista uusiutuu 6-20%. Seurannalle vaihtoehtona voidaan harkita kertahoitona annettavaa karboplatiini-solusalpaajahoitoa liitännäishoitona. Aiemmin käytettyä sädehoitoa ei enää suositella. Seminooman riskitekijöinä uusiutumisen suhteen ovat kasvainsolujen tunkeutuminen kiveksen rete testikseen, joka on verkkomainen rakenne kiveksessä, ja kasvaimen koko > 4 cm. Ilman kumpaakaan riskitekijää uusiutumisriski on vain noin 6 %. Seminooman uusiutuessa potilaan ennuste on edelleen erinomainen. |
| Ei-seminooma | Myös paikallisen ei-seminooman ennuste on erinomainen, vaikkakin jopa 30-50% voi uusiutua ilman liitännäishoitoa. 80 % uusiutumista todetaan jo ensimmäisen vuoden aikana leikkauksesta. Uusiutumisriskiä suurentaa kasvaimessa todettu verisuoni-invaasio eli syöpäsolujen tunkeutuminen verisuoniin. Embryonaalisen karsinooman uusiutumisriski on myös isompi. Myös ei-seminoomassa voidaan leikkauksen jälkeen jäädä pelkkään seurantaan, erityisesti jos verisuoni-invaasiota ei todettu. Vaihtoehtona on antaa 1-2 BEP-solusalpaajahoitoa. Yksi BEP-hoito pienentää uusiutumisen riskiä lähes yhtä tehokkaasti kuin kaksi, mutta haittavaikutukset ovat vähäisemmät. Se valitaanko seuranta vai liitännäishoito ei vaikuta potilaan kokonaisselviytymiseen. |