Kuvantamistutkimukset
Ultraäänitutkimuksella voidaan todeta yleensä yli kahden senttimetrin kokoiset haimakasvaimet.
Tietokonetomografia (TT) erottaa yleensä yli 10-15 millimetrin kokoiset haimakasvaimet ja sen avulla voidaan selvittää myös mahdollinen levinneisyys esimerkiksi imusolmukkeisiin ja maksaan. Magneettikuvaus (MRI) antaa erilaista tietoa kuin TT, ja menetelmät täydentävät toisiaan haimasyövän tutkimuksissa. Erityinen MRI-menetelmä, MRCP, mahdollistaa sappiteiden ja haimatiehyen tarkan arvioinnin.
Suun kautta tehtävää tähystystutkimusta (ERCP) voidaan käyttää myös täydentävänä tutkimuksena syövän toteamisen yhteydessä. ERCP-tutkimuksella voidaan sekä nähdä mahdollinen kasvain varjoainekuvauksessa, ottaa solunäytteitä patologin tutkittavaksi että laittaa stentti eli putki tukoksen kohdalle sappiteiden avaamiseksi.
Kudos- ja verinäytteet
Kasvaimesta on joskus mahdollista ottaa biopsia, eli koepala, kuvantamistutkimusten yhteydessä. Koepala voidaan ottaa esimerkiksi maksassa olevasta etäpesäkkeestä. Yleisin tapa saada varmistus diagnoosista solunäytteen avulla on tehdä endoskooppinen ultraäänitutkimus (EUS), jossa koepala otetaan mahalaukun kautta. Näytettä tutkitaan myöhemmin patologin toimesta.
Verikokeissa voidaan nähdä muutoksia esimerkiksi maksa-arvoissa. Veriarvot kuten bilirubiini ja maksa-arvot (AFOS tai ALAT) voivat olla koholla, varsinkin jos sappiteissä on tukkeumaa. Haimasyövän verikokeissa näkyvä merkkiaine (CA19-9) voi olla koholla, mutta se ei ole koholla kaikilla potilailla. Lisäksi CA19-9 voi nousta muista syistä kuin syövästä, esimerkiksi sappiteiden tukos tai infektiot voivat nostaa arvoa.