Syöpäsolujen solukuva eli erilaistumisaste voidaan arvioida eturauhasen näytepaloista patologin mikroskooppitutkimuksella. Vastaus annetaan yleensä Gleasonin luokituksen mukaisesti kahden näytteissä yleisimmin esiintyvän solukuvan perusteella. Luokitus tapahtuu asteikolla 3–5, jossa 3 on ei-aggressiivinen ja 5 on aggressiivisin. Kun kahden yleisimmän (tai näytepaloissa yleisimmän ja aggressiivisimman) alueen solukuvan pisteet lasketaan yhteen, saadaan Gleason-pisteiden summa.
Eturauhassyövät ovat etenemis- ja leviämisriskeiltään erilaisia. Eturauhassyöpä luokitellaan pienen, keskiriskin ja suuren riskin ryhmiin. Tämä tehdään PSA-verikokeen, eturauhasesta otetun koepalan, ja taudin levinneisyyden perusteella. Tämä luokitteluarvio vaikuttaa taudin hoidon ja seurannan suunnitteluun.
Prostataspesifinen antigeeni (PSA) on eturauhasen ja usein myös eturauhassyövän erittämä proteiini, jonka määrää voidaan mitata verikokeella. Korkeampi PSA-arvo nostaa syövän riskiluokitusta.
Syöpäsolujen solukuva eli erilaistumisaste voidaan arvioida eturauhasen näytepaloista patologin mikroskooppitutkimuksella. Vastaus annetaan yleensä Gleasonin luokituksen mukaisesti kahden näytteissä yleisimmin esiintyvän solukuvan perusteella. Luokitus tapahtuu asteikolla 3–5, jossa 3 on ei-aggressiivinen ja 5 on aggressiivisin. Kun kahden yleisimmän (tai näytepaloissa yleisimmän ja aggressiivisimman) alueen solukuvan pisteet lasketaan yhteen, saadaan Gleason-pisteiden summa. Mitä korkeammat Gleason-pisteet ovat, sitä korkeamman riskin tauti on kyseessä.
Syövän levinneisyyttä luokitellaan TNM-luokituksella. T-luokka (tumor, kasvain) on kliininen arvio siitä, miten pitkälle syöpä on edennyt eturauhasessa itsessään. N-luokka (node, imusolmuke) kertoo, onko kasvain edennyt viereisiin lantion alueen imusolmukkeisiin. M-luokka (metastaasi, etäpesäke) liittyy levinneeseen tautiin, ei paikallisen taudin riskinarvioon. Mitä pidemmälle kasvain on eturauhasessa ja lantion imusolmukkeissa edennyt, sen korkeamman riskin tauti on kyseessä.