Luusarkooman hoito

​​​Kun luukasvain on varmistettu aggressiiviseksi osteosarkoomaksi tai Ewingin sarkoomaksi, pyritään hoito aloittamaan solunsalpaajahoidolla. Tämä parantaa selvästi ennustetta verrattuna suoraan tehtävään leikkaukseen.

Osteosarkoomassa on käytössä kaksi eri hoitoprotokollaa, johon potilaat valikoidaan lähinnä iän perusteella: yli ja alle 40-vuotiaat. Näiden protokollien mukaisesti pyritään hoitamaan muut paitsi Ewingin sarkoomapotilaat, joille on käytössä omat hoito-ohjelmansa. Näissä Ewingin sarkooma-potilaat jaotellaan riskiryhmiin huomioiden taudin mahdollinen todettu leviäminen ja se, onko syöpä leikattavissa vai sijaitseeko se paikassa, joka sädehoidetaan leikkauksen sijasta.

Alkuvaiheen solunsalpaajahoidon jälkeen osteosarkooman leikkaus tehdään ohjelmoidusti yleensä 4-6 solunsalpaajahoidon jälkeen, riippuen hoito-ohjelmasta. Usein poistettavan alueen tilalle pystytään laittamaan toimiva proteesi, mutta mikäli kasvain on levinnyt raajan poikkimittaan laajalle alueelle tai kasvaa kiinni hermoihin tai verisuoniin, amputaatio voi olla järkevin vaihtoehto. Säästävä kirurgia on mahdollinen 70-90 %:lla potilaista.

Kun leikkauksesta on toivuttu, solunsalpaajahoidot jatkuvat. Osteosarkoomassa ne jatkuvat samoilla solunsalpaajilla, kun taas Ewingin sarkoomassa suunnitellaan hoito patologin arvioiman hoitovasteen mukaisesti. Mikäli vaste katsotaan huonoksi, potilaalle suositellaan etenemistä intensiivihoitoon kantasolupalautuksen turvin, mikäli muut sairaudet eivät tätä estä.

Sädehoitoa käytetään harvoin osteosarkooman hoidossa. Sädehoitoa käytetään lähinnä silloin, jos osteosarkoomaa ei voida leikata lainkaan tai tehdyn leikkauksen jälkeen tervekudosmarginaali jäi niukaksi. Osteosarkooman sädeannos on tällöin iso ja sädehoito voi kestää seitsemänkin viikkoa. Sen sijaan Ewingin sarkoomassa sädehoito on osa hoito-ohjelmaa niillä potilailla, joilla leikkaus marginaali on ollut hiukka tai lääkehoidot eivät ole riittävän hyvin tuhonneet kasvainta. Ewingin sarkoomassa sädehoito on lyhyempi, noin viisi viikkoa.

Harvinaisissa matala-asteisessa (matala gradus) osteosarkoomissa hoidoksi riittää leikkaus.

Luusarkoomassa käytetyt solunsalpaajat

Osteosarkooman hoidossa tavallisimmat solunsalpaajat kaikissa ikäryhmissä ovat adriamysiini, ifosfamidi, metotreksaatti ja sisplatiini, joista on kerrottu alla.

Adriamysiini

Adriamysiini aiheuttaa usein pahoinvointia sekä hiustenlähtöä. Se on myös voimakkaasti suonia ärsyttävä, jos hoito-ohjelmassa lääke joudutaan antamaan pitkänä 24 tunnin tiputuksena. Tällöin potilaalle usein laitetaan keskuslaskimokatetri hoitojen ajaksi. Pitkäaikaishaittana lääke voi aiheuttaa sydänongelmia. Tämän takia adriamysiiniä saaneiden potilaiden kannattaa huolehtia, että verenpaineet pysyvät normaaleina koko elämän sekä että muut sydänriskitekijät (kolesteroli, tupakointi) pidettäisiin mahdollisimman pienenä.

Ifosfamidi

Ifosfamidi voi aiheuttaa virtsarakon ärsytystä, josta syystä sen tiputuspäivinä annetaan rakonsuojalääkettä. Se vaatii paljon nesteytystä hoidon ohessa. Pahoinvointi on yleensä kohtalaista. Joskus harvoin lääke aiheuttaa sekavuutta, joka korjautuu nopeasti ifosfamidin lopettamisella ja tukilääkityksellä. Ifosfamidi aiheuttaa myös hedelmättömyyttä, eli nuorilta potilailta pyritään ennen hoitojen aloitusta miettimään hedelmällisyyden säilytys.

Metotreksaatti

Metotreksaatti on tärkeä lääke osteosarkooman hoidossa. Se annetaan neljän tunnin tiputuksena ja seuraavasta päivästä lähtien seurataan lääkepitoisuutta veressä. Munuaisarvot voivat nousta hoidon takia, jolloin myös lääkkeen puhdistuminen elimistöstä hidastuu ja tukilääkitystä joudutaan lisäämään. Maksa-arvot voivat myös nousta ja niitä seurataan hoidon aikana. Nesteytystä vaaditaan päivittäin 4-5 litraa, jotta munuaisvaurioita ei tulisi. Seuraava hoito annetaan yleensä jo metotreksaattia seuraavalla viikolla.

Sisplatiini

Sisplatiini on solunsalpaajista eniten pahoinvointia aiheuttava lääke. Nykyisin kuitenkin pahoinvointilääkitykset ovat jo niin hyviä, että useimmilta voimakas pahoinvointi saadaan kuriin. Sisplatiinikin vaatii hyvän munuaisten toiminnan ja runsaasti nesteytystä, etteivät munuaiset kärsi annetusta hoidosta. Joillakin voi kehittyä ensin tinnitusta ja sittemmin kuulovaurio.

Ewingin sarkooman hoidossa protokollissa on useampia solunsalpaajia ja ne annetaan eri yhdistelmissä. Alla perustietoa taudin hoidossa käytetyistä solunsalpaajista:

Adriamysiini

Adriamysiini aiheuttaa usein pahoinvointia sekä hiustenlähtöä. Se on myös voimakkaasti suonia ärsyttävä, jos hoito-ohjelmassa lääke joudutaan antamaan pitkänä 24 tunnin tiputuksena. Tällöin potilaalle usein laitetaan keskuslaskimokatetri hoitojen ajaksi. Pitkäaikaishaittana lääke voi aiheuttaa sydänongelmia. Tämän takia adriamysiiniä saaneiden potilaiden kannattaa huolehtia, että verenpaineet pysyvät normaaleina koko elämän sekä että muut sydänriskitekijät (kolesteroli, tupakointi) pidettäisiin mahdollisimman pienenä.

Daktinomysiini

Daktinomusiini annetaan lyhyenä tiputuksena muiden hoitojen ohessa. Se voi aiheuttaa sivuvaikutuksena pahoinvointia, ripulia, suun limakalvojen ärsytystä ja hiustenlähtöä.

Etoposidi

Etoposidista lähtevät myös hiukset. Lisäksi tyypillisesti veriarvot laskevat ja näin ollen tulehdusriski on olemassa ja mahdollisesti voidaan tarvita myös verituotetankkauksia. Lääke aiheuttaa kohtuullisesti pahoinvointia.

Ifosfamidi

Ifosfamidi voi aiheuttaa virtsarakon ärsytystä, josta syystä sen tiputuspäivinä annetaan rakonsuojalääkettä. Se vaatii paljon nesteytystä hoidon ohessa. Pahoinvointi on yleensä kohtalaista. Joskus harvoin lääke aiheuttaa sekavuutta, joka korjautuu nopeasti ifosfamidin lopettamisella ja tukilääkityksellä.

Syklofosfamidi

Syklofosfamidi voi aiheuttaa pahoinvointia, mutta tämä yleensä saadaan ennaltaehkäisevillä lääkkeillä kuriin. Hiukset yleensä lähtevät hoidon jälkeen. Myös veriarvot voivat laskea. Syklofosfamidi aiheuttaa hedelmättömyyttä, eli nuorilta potilailta pyritään ennen hoitojen aloitusta miettimään hedelmällisyyden säilytys. Lääke voi aiheuttaa myös virtsarakon ärsytystä ja tarvittaessa hoitoon yhdistetään rakonsuojalääke.

Vinkristiini

Vinkristiinin tyypillisimmät haitat ovat hermojen pistely ja puutuminen, tavallisimmin käsissä ja jalkaterissä, sekä ummetus. Joskus hermo-oireet tulevat vasta hoitojen jälkeen ja ne voivat kestää vuosiakin.


Edellinen sivuSeuraava sivu

 




Luusarkoomassa on käytössä kaksi eri hoitoprotokollaa, johon potilaat valikoidaan lähinnä iän perusteella: yli ja alle 40-vuotiaat.