Kun seminooma on levinnyt retroperitoneaalitilan imusolmukkeisiin ja imusolmukkeiden koko on alle 5 cm (levinneisyysaste II A-B), hoitona voidaan antaa sädehoito vatsan alueen (para-aortaaliselle) ja poistetun kiveksen puoleiselle lantion (iliakaaliselle) imusolmukealueelle. Imusolmukkeiden koon ollessa alle 2 cm (levinneisyysaste IIA) annetaan sädehoitoa arkipäivisin 3 viikon ajan, kun taas imusolmukkeiden koon ollessa 2-5 cm (aste IIB), sädehoidon kesto on 3-4 viikkoa. Sädehoito voi aiheuttaa pahoinvointia ja ripulia.

Vaihtoehtona sädehoidolle voidaan antaa kolme BEP-kuuria (bleomysiini, etoposidi, sisplatiini) tai neljä EP-kuuria (etoposidi, sisplatiini), jos bleomysiiniä ei voi käyttää.

Kun seminoomapotilaalla todetaan retroperitoneaalitilan imusolmukkeita, joiden koko on > 5 cm tai etäpesäkkeitä muualla, hoitosuosituksena on BEP-solusalpaajahoito. Hyvän ennusteen seminoomassa riittää kolme hoitoa, mutta kohtalaisen ennusteen taudissa suositellaan neljää. Hoidon jälkeen mahdollisesti jäljelle jäänyttä (< 3cm) jäännöskasvainta ensisijaisesti seurataan, kirurgista hoitoa ei suositella.

Etäpesäkkeinen ei-seminooma hoidetaan aina solusalpaajahoidolla eli BEP-kuurein (sisplatiini, etoposidi, bleomysiini). Solusalpaajakuurien lukumäärä riippuu taudin ennusteryhmästä. Hyvän ennusteen ei-seminoomassa annetaan kolme BEP-hoitoa, mutta kohtalaisen ja huonon ennusteen ei-seminoomissa standardihoitona on neljä BEP-hoitoa. Jos solusalpaajahoidon jälkeen kuvantamistutkimuksen perusteella todetaan > 1 cm kokoinen jäännöskasvain, sen kirurginen hoito on suositeltavaa tekemällä retroperitoneaalisten imusolmukkeiden poistoleikkaus.

Jos leikkausnäytteissä todetaan elävää syöpäkudosta, harkitaan hoidon jatkamista leikkauksen jälkeen kahdella solusalpaajakuurilla.

Kivessyövän uusiutuessa hoito suunnitellaan levinneisyysasteen ja riskiluokituksen perusteella kuten ensi vaiheessakin. Jos tauti on uusiutunut aiemmin annettujen BEP-solusalpaajahoitojen jälkeen, voidaan antaa paklitakselin, ifosfamidin ja sisplatiinin yhdistelmähoitoa (=TIP), muina vaihtoehtoina voidaan käyttää VIP- hoitoa (etoposidi, ifosfamidi ja sisplatiini) tai VeIP-hoitoa (vinblastiini, ifosfamidi ja sisplatiini). Jos ei-seminooma uusiutuu yli kaksi vuotta ensi linjan hoidon jälkeen, suositellaan kasvainten kirurgista poistoa, jos se on mahdollista. Leikkauksen jälkeen potilas saa vielä solusal​paajahoidon. Jos merkkiainepitoisuudet nousevat nopeasti, voidaan solusalpaajahoitoa harkita ensisijaisesti.

Korkean riskin ei-seminoomassa autologisen kantasolusiirron turvin tehtävästä korkea-annoksisesta solusalpaajahoidosta saattaa olla hyötyä, vaikkakin sen merkitys kivessyövän hoidossa on vielä epäselvä.

Uusiutunutta, hoidoista huolimatta etenevää, parantumattomaksi luokiteltua tautia voidaan jarruttaa palliatiivisella solusalpaajahoidolla, jos potilaan vointi sen edelleen sallii. Hoitoina on käytetty tablettimuotoista etoposidia, gemsitabiini –tai oksaliplatinapohjaista hoitoa. Erityisen tärkeää on silloin huolehtia myös mahdollisimman hyvin syöpään liittyvien oireiden hoidosta, kun syöpä ei enää kokonaan parane. Näitä tilanteita todetaan onneksi harvoin.