Apuvälineen tarpeen havaitsee joko apuvälineen tarvitsija itse tai hänen omaisensa/ läheisensä tai hänen kanssaan toimiva ammattihenkilö. Apuvälinetarve ilmenee, kun henkilöllä on toiminnallinen ongelma, jonka arvellaan ratkeavan apuvälineen avulla. Tarpeelliseksi todettu apuvälinepalvelu tulee järjestää kohtuullisessa ajassa, jotta palvelun oikea-aikaisuus toteutuu.
Apuvälineen tarvitsija tai hänen edustajansa voivat olla suoraan yhteydessä perusterveydenhuollon apuvälinepalvelua tuottavaan yksikköön tarvitessaan tavallisimpia liikkumisen, päivittäisten- ja aistitoimintojen apuvälineitä. Organisaation ulkopuolisten asiantuntijoiden, esim. yksityislääkärin tai kuntoutuslaitoksen apuvälinesuositus toimii yleensä julkisessa terveydenhuollossa suuntaa antavana aloitteena, jonka pohjalta potilaan apuvälinepalveluprosessi suunnitellaan.
Perusterveydenhuollon vastuulla on myös ohjata apuvälineen tarvitsija oikeiden palvelujen piiriin, kun tämä tarvitsee erikoissairaanhoidon järjestämisvastuulla olevia apuvälineitä.
Erikoissairaanhoidon apuvälinepalveluun edellytetään lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön lähetettä tai aloitetta hoitovastuussa olevalta taholta. Sairaanhoitopiirin ja kuntien tulee sopia keskinäisestä työnjaostaan ja kuntalaiselle tulee tiedottaa, miten apuvälinepalveluihin hakeudutaan.
Organisaatiokohtaisesti on sovittu siitä, missä tilanteissa ammattihenkilö raportoi havaintonsa apuvälinetarpeesta kirjallisesti (esim. lähete tai aloite). Terveydenhuollon organisaation sisäinen aloite tai muu dokumentaatio ohjautuu apuvälinepalvelua järjestävälle taholle organisaatiokohtaisten sopimusten ja ohjeistusten mukaisesti.
Edellinen sivu
Seuraava sivu