Myelooma on pahanlaatuisten verisolujen, plasmasolujen (myeloomasolujen) tauti, jossa sairaat solut täyttävät luuydintä, tuottavat vereen poikkeavaa valkuaisainetta (ns. M-komponentti, paraproteiini) ja aktivoivat luuta hajottavia soluja. Pienellä osalla potilaista myeloomasolukko ei eritä M-komponettia. Joskus myelooma voi ilmetä ainoastaan luuston tai pehmytkudoksen plasmasolukasvaimena (plasmosytooma).
Myelooma
Myelooma on aikuisten toiseksi yleisin verisolujen pahanlaatuinen sairaus, jonka tavallisimmat oireet ovat väsymys ja luustokivut.
Myeloomaan sairastuu vuosittain noin 350 suomalaista. Potilaiden keskimääräinen sairastumisikä on 65–70 vuotta. Vain noin 15 prosenttia potilaista on diagnoosivaiheessa alle 60-vuotiaita. Myelooman syy on tuntematon.
Myelooman oireet vaihtelevat. Osalla potilaista tauti on toteamisvaiheessa oireeton. Tavallisimmat oireet ovat luustokivut (tyypillisesti selkäkivut), väsymys ja toistuvat tulehdustaudit. Myös erilaiset raajojen neuropatiaoireet eli tuntopuutokset ja pistelytuntemukset voivat liittyä myeloomaan.
Myelooman diagnoosivaiheessa otetaan veri- ja virtsanäytteiden lisäksi luuydinnäytteet. Luustomuutoksia selvitellään joko röntgenkuvien tai tietokonekuvausten avulla. Joskus tilanteen tarkempaa arviota varten magneettikuvaus voi olla tarpeen.
Myeloomapotilasta hoidetaan tavallisesti hematologian tai sisätautien poliklinikalla. Jos myeloomasta ei ole oireita, voidaan tilannetta joskus seurata ilman solunsalpaajahoitoa. Tautia hoidetaan erilaisin lääkehoidoin, joista tavallisimpia ovat ns. yhdistelmähoidot eli useamman eri lääkkeen samanaikainen käyttö. Viime vuosina myelooman hoitoon on tullut useita uusia lääkkeitä, muun muassa vasta-ainehoitoja.
Osalle potilaista tehdään intensiivihoito, jossa solunsalpaajien lisäksi annetaan oma kantasolujensiirre (autologinen kantasolujenpalautus).
Jokaiselle potilaalle tehdään hematologian poliklinikalla yksilöllinen hoitosuunnitelma, ja samalla läpikäydään tarkemmin siihen liittyvät yksityiskohdat (lääkehoidot, seurannat, ennuste).
Lääkehoidoilla myeloomaa ei voida parantaa. Uusien lääkkeiden myötä potilaiden ennuste on parantunut.
Esiintyvyys
Myeloomaan sairastuu vuosittain noin 350 suomalaista. Potilaiden keskimääräinen sairastumisikä on 65–70 vuotta. Vain noin 15 prosenttia potilaista on diagnoosivaiheessa alle 60-vuotiaita. Myelooman syy on tuntematon.
Oireet
Myelooman oireet vaihtelevat. Osalla potilaista tauti on toteamisvaiheessa oireeton. Tavallisimmat oireet ovat luustokivut (tyypillisesti selkäkivut), väsymys ja toistuvat tulehdustaudit. Myös erilaiset raajojen neuropatiaoireet eli tuntopuutokset ja pistelytuntemukset voivat liittyä myeloomaan.
Tutkimukset
Myelooman diagnoosivaiheessa otetaan veri- ja virtsanäytteiden lisäksi luuydinnäytteet. Luustomuutoksia selvitellään joko röntgenkuvien tai tietokonekuvausten avulla. Joskus tilanteen tarkempaa arviota varten magneettikuvaus voi olla tarpeen.
Hoito
Myeloomapotilasta hoidetaan tavallisesti hematologian tai sisätautien poliklinikalla. Jos myeloomasta ei ole oireita, voidaan tilannetta joskus seurata ilman solunsalpaajahoitoa. Tautia hoidetaan erilaisin lääkehoidoin, joista tavallisimpia ovat ns. yhdistelmähoidot eli useamman eri lääkkeen samanaikainen käyttö. Viime vuosina myelooman hoitoon on tullut useita uusia lääkkeitä, muun muassa vasta-ainehoitoja.
Osalle potilaista tehdään intensiivihoito, jossa solunsalpaajien lisäksi annetaan oma kantasolujensiirre (autologinen kantasolujenpalautus).
Jokaiselle potilaalle tehdään hematologian poliklinikalla yksilöllinen hoitosuunnitelma, ja samalla läpikäydään tarkemmin siihen liittyvät yksityiskohdat (lääkehoidot, seurannat, ennuste).
Ennuste
Lääkehoidoilla myeloomaa ei voida parantaa. Uusien lääkkeiden myötä potilaiden ennuste on parantunut.
Aiheeseen liittyvää
Tarkistettu 23.6.2026