Lievin, pinnallisen vamman eli trauman vuoksi syntynyt haava on ihon nirhauma (ekskoriaatio), jossa vain ihon päällimmäinen kerros eli ihon pintaosa (epiteeli) on vaurioitunut. Ruhjevammoissa päällepäin näkyvä haavan koko ei välttämättä kerro koko vamman laajuutta. Tuolloin tilannearviossa on huomioitava erityisesti vamman syntytapa. Vakavimmat kudosvauriot syntyvät murskavammoista ja ampumavammoista. Murskavamma syntyy esimerkiksi työtapaturman yhteydessä raajan jäädessä puristuksiin. Mikäli syvempiä kudoksia (hermo, verisuoni, lihas, luu, nivel, harvemmin sisäelimet) on vaurioitunut, puhutaan komplisoituneesta haavasta. Palo- ja paleltumavammojen syntymekanismit, ulkonäkö ja hoitoperiaatteet eroavat murska- ja ampumavammoista.
Pinnallisen ihovaurion hoito
Pienet haavat hoidetaan kotioloissa suihkuttamalla lika pois juomakelpoisella vedellä. Tarvittaessa kiinni tarttunutta likaa voi irrottaa nestemäisellä saippualla ja pehmeällä sienellä, minkä jälkeen haava huuhdotaan runsaalla vedellä.
Pinnallisten ihovaurioiden (ns. asfaltti-ihottumat) puhdistus vaatii puudutusta päivystysvastaanotolla heti vaurion syntymisen jälkeen. Puhdistuksessa käytetään vettä ja reipasta harjausta, jotta ihoon ei jäisi pysyviä tatuaatiojälkiä. Laajemmat esteettistä haittaa aiheuttavat tatuaatiojäljet saattavat vaatia hiomista nukutuksessa leikkaussalissa.
Pinnalliset ihovauriot paranevat yleensä varsin nopeasti uudiskudoksen kasvaessa haavan pohjalle.