Sairauden ensioireet ovat tavanomaisesti raajojen kärkialueella sijaitsevissa ns. distaalisissa lihaksissa. Sairaudesta tunnetaan eri alatyyppejä, jotka luokitellaan viallisen geenin mukaan. Tällä hetkellä on tunnistettu yli 20 erilaista tautityyppiä. Distaalisten lihastautien tarkka diagnostiikka perustuu kliinisen tutkimuksen lisäksi mm. oireiden alkamisikään, periytymismalliin, lihaskoepalan histopatologiseen tutkimukseen ja lihasten magneettikuvaukseen. Suurin osa sairauksista alkaa aikuisiällä, mutta myös lapsuusiällä alkavia tautimuotoja tunnetaan.
Aikuisiällä alkaviin vallitsevasti periytyviin distaalisiin myopatioihin kuuluvat muun muassa Welanderin tauti, tibiaalinen lihasdystrofia (TMD), distaalinen myotilinopatia, Markesbergy-Griggsin tauti (ZASPopatia), VCP-geenin viasta johtuva distaalinen myopatia ja alpha-B kristallin –geenin viasta johtuva distaalinen myopatia. Yleisin aikuisiällä alkava peittyvästi periytyvä distaalinen myopatia on anoktaminopatia (LGMD2L, joka myös luokitellaan ns. limb-girdle eli hartia-lantiorenkaan lihassairauksiin).