SCA-taudit ovat heterogeeninen ryhmä degenerativiisia tauteja, joiden oireet aiheutuvat pikkuaivojen ja aivorungon sekä niiden välisten ja niihin liittyvien keskushermostoreittien ja -yhteyksien toiminnan häiriöistä. SCA-taudit periytyvät autosomaalisesti dominantisti eli vallitsevasti. Tällä hetkellä tunnetaan n. 40 erilaista SCA-tautia, ja sairauteen johtavia mutaatioita on pystytty osoittamaan n. 30:ssä eri geenissä.
Dominantisti periytyvä spinoserebellaarinen ataksia
SCA-taudin oireisiin kuuluvat pikkuaivoperäinen ataksia sekä vaihtelevassa määrin kullekin taudille tyypillisiä lisäoireita, joita voivat olla esimerkiksi ekstrapyramidaalioireet (erilaiset liikehäiriöt), pyramidiradan oireet (vilkastuneet heijasteet, spastisiteetti, jäykkyys) ja perifeerinen polyneuropatia (ääreishermojen surkastuminen). Tämän lisäksi joissakin taudeissa esiintyy myös älyllisen suorituskyvyn heikkenemistä, kouristuskohtauksia ja epilepsiaa.
Polyglutamiiniataksiat (kts. tarkemmin alla) ovat progressiivisia tauteja, joissa aivorungon toimintahäiriöt johtavat potilaiden menehtymiseen keskimäärin 25 vuotta oireiden alkamisesta. Muut SCA-taudit aiheuttavat etenevää pikkuaivojen toimintahäiriötä, mutta eivät sinänsä merkittävästi vaikuta potilaiden elinikään.
SCA-taudit voidaan jakaa neljään pääryhmään.
1. Polyglutamiiniataksiat
Tähän ryhmään kuuluvat SCA1, SCA2, SCA3, SCA6, SCA7, SCA12, SCA17 ja DRPLA (dentato-rubral-pallidoluysian-atrophy). Niiden taustalla on glutamiinia koodaava CAG-toistojakson pidentymä. Se, miten polyglutamiiniproteiini aiheuttaa ataksiaa, ei tarkasti tunneta.
2. Ioni-kanaviin kohdistuvat mutaatiot / toimintahäiriöt
SCA5: beta-3-spektriinin mutaatiot
SCA6: Kalsiumkanavaan (Cav2.1) liittyvä polyglutamiini ekspansio
SCA13: Mutaatiot Kv3.3 kaliumkanavaa koodaavassa geenissä KCNC3.
SCA15/16: Mutaatiot inositoli 1,4,5-trifosfaattireseptorin ( solun sisäinen ligandiohjautuva kalsiumkanava) liittyen
SCA19/22: Loss of function (geenituotteen toiminnan menetys) mutaatiot kaliumkanavaa Kv4.3 koodaavassa geenissä
SCA27: FGF14- geenin mutaatioihin liittyen Na-kanavien toimintahäiriö
3. Signaalivälityksen häiriöt
SCA11: Loss of function-mutaatiot TTBK2-geenissä (kuuluu kaeiini kinaasi 1-perheseen)
SCA12:CAG toistojakson pidentymä PP2A-geenissä
SCA14: Mutaatiot liittyen seriini-threoniini kinaasiperheen proteiini kinaasi C isoformiin
SCA23:PDYN-geenin mutaaatiot. PDYN on opioidi neuropeptidien prekursori proteiini
4. Ei koodaavan geenialueen mutaatiot / RNA toksisuus
SCA8,SCA10,SCA13 ja SCA36
Polyglutamiiniataksioihin liittyy antisipaatio, mikä tarkoittaa sitä, että seuraavissa sukupolvissa tauti ilmenee varhemmin. Antisipaatio on seurausta sukulinjan CAG-toistojaksojen epästabiiliudesta, mikä johtaa toistojaksojen ekspansioon, pitenemiseen. SCA7-taudissa, johon liittyy myös verkkokalvon rappeumaa, antisipaatio voi tarkoittaa taudin aikaistumista 20 vuodella/sukupolvi. SCA7 onkin SCA-taudeista lähes ainoa, joka ilmenee varhaislapsuudessa voimakkaasta antisipaatiosta johtuen.
SAa-taudit ovat harvinaisia, Suomessa tavallisimmat ovat SCA8 ja SCA7., sen jälkeen tulee SCA3, muut ovat hyvin harvinaisia. Maailmanlaajuisesti niiden esiintyvyys on 1-5/100000.
Sairauden diagnosoinnin työkaluja:
Sukuanamneesi, kliininen taudinkuva, aivojen magneettikuvaus. Sairaus varmennetaan verinäytteestä tehtävillä geenitutkmuksilla (NGS – eli uuden sukupolven geenipaneelit tai eksomisekvensointi)
Meneillään olevasta tieteellisestä tutkimuksesta löytyy tietoa seuraavilta sivustoilta:
Lisätietoa voit hakea myös Orphanet- ja GeneReviews-sivuistoilta hakusanalla "SCA" ja "ADCA":
Oirekuva
SCA-taudin oireisiin kuuluvat pikkuaivoperäinen ataksia sekä vaihtelevassa määrin kullekin taudille tyypillisiä lisäoireita, joita voivat olla esimerkiksi ekstrapyramidaalioireet (erilaiset liikehäiriöt), pyramidiradan oireet (vilkastuneet heijasteet, spastisiteetti, jäykkyys) ja perifeerinen polyneuropatia (ääreishermojen surkastuminen). Tämän lisäksi joissakin taudeissa esiintyy myös älyllisen suorituskyvyn heikkenemistä, kouristuskohtauksia ja epilepsiaa.
Polyglutamiiniataksiat (kts. tarkemmin alla) ovat progressiivisia tauteja, joissa aivorungon toimintahäiriöt johtavat potilaiden menehtymiseen keskimäärin 25 vuotta oireiden alkamisesta. Muut SCA-taudit aiheuttavat etenevää pikkuaivojen toimintahäiriötä, mutta eivät sinänsä merkittävästi vaikuta potilaiden elinikään.
Periytyvyys ja taudin jaottelu
SCA-taudit voidaan jakaa neljään pääryhmään.
1. Polyglutamiiniataksiat
Tähän ryhmään kuuluvat SCA1, SCA2, SCA3, SCA6, SCA7, SCA12, SCA17 ja DRPLA (dentato-rubral-pallidoluysian-atrophy). Niiden taustalla on glutamiinia koodaava CAG-toistojakson pidentymä. Se, miten polyglutamiiniproteiini aiheuttaa ataksiaa, ei tarkasti tunneta.
2. Ioni-kanaviin kohdistuvat mutaatiot / toimintahäiriöt
SCA5: beta-3-spektriinin mutaatiot
SCA6: Kalsiumkanavaan (Cav2.1) liittyvä polyglutamiini ekspansio
SCA13: Mutaatiot Kv3.3 kaliumkanavaa koodaavassa geenissä KCNC3.
SCA15/16: Mutaatiot inositoli 1,4,5-trifosfaattireseptorin ( solun sisäinen ligandiohjautuva kalsiumkanava) liittyen
SCA19/22: Loss of function (geenituotteen toiminnan menetys) mutaatiot kaliumkanavaa Kv4.3 koodaavassa geenissä
SCA27: FGF14- geenin mutaatioihin liittyen Na-kanavien toimintahäiriö
3. Signaalivälityksen häiriöt
SCA11: Loss of function-mutaatiot TTBK2-geenissä (kuuluu kaeiini kinaasi 1-perheseen)
SCA12:CAG toistojakson pidentymä PP2A-geenissä
SCA14: Mutaatiot liittyen seriini-threoniini kinaasiperheen proteiini kinaasi C isoformiin
SCA23:PDYN-geenin mutaaatiot. PDYN on opioidi neuropeptidien prekursori proteiini
4. Ei koodaavan geenialueen mutaatiot / RNA toksisuus
SCA8,SCA10,SCA13 ja SCA36
Polyglutamiiniataksioihin liittyy antisipaatio, mikä tarkoittaa sitä, että seuraavissa sukupolvissa tauti ilmenee varhemmin. Antisipaatio on seurausta sukulinjan CAG-toistojaksojen epästabiiliudesta, mikä johtaa toistojaksojen ekspansioon, pitenemiseen. SCA7-taudissa, johon liittyy myös verkkokalvon rappeumaa, antisipaatio voi tarkoittaa taudin aikaistumista 20 vuodella/sukupolvi. SCA7 onkin SCA-taudeista lähes ainoa, joka ilmenee varhaislapsuudessa voimakkaasta antisipaatiosta johtuen.
Esiintyvyys
SAa-taudit ovat harvinaisia, Suomessa tavallisimmat ovat SCA8 ja SCA7., sen jälkeen tulee SCA3, muut ovat hyvin harvinaisia. Maailmanlaajuisesti niiden esiintyvyys on 1-5/100000.
Diagnosointi ja tieteellinen tutkimus
Sairauden diagnosoinnin työkaluja:
Sukuanamneesi, kliininen taudinkuva, aivojen magneettikuvaus. Sairaus varmennetaan verinäytteestä tehtävillä geenitutkmuksilla (NGS – eli uuden sukupolven geenipaneelit tai eksomisekvensointi)
Meneillään olevasta tieteellisestä tutkimuksesta löytyy tietoa seuraavilta sivustoilta:
Lisätietoa
Lisätietoa voit hakea myös Orphanet- ja GeneReviews-sivuistoilta hakusanalla "SCA" ja "ADCA":