Infantiilispasmioireyhtymässä ilmaantuu varhaislapsuudessa kohtausoireita (spasmeja) sekä jo hankittujen taitojen taantumista.
Tavallisin alkamisikä on 4-7 kuukautta, mutta joskus oireita voi tulla jo kahden kuukauden iässä tai vasta toisella ikävuodella. Ensimmäinen oire on yleensä kohtausten alkaminen (infantiilispasmit), mutta joskus lapsen taitojen taantuminen voi olla ainoa havaittu sairauden merkki.
Tavallisimpia taustasyitä ovat aivojen kehityshäiriöt ja varhaiset vauriot. Ensisijaishoidot ovat kuuriluontoinen ACTH (lihakseen) ja prednisoloni, tai suun kautta annosteltava vigabatriini. Niillä lapsilla, joilla aivojen rakenne on normaali eikä muutakaan syytä sairaudelle löydy, kohtaukset loppuvat yleensä nopeasti hoidon aloittamisen jälkeen ja kehitys jatkuu normaalina. Ennuste on huonompi niillä lapsilla, joilla on joku aivojen rakenteellinen poikkeavuus tai metabolinen häiriö. Osalla lapsista epilepsia muuntuu joko paikallisalkuiseksi epilepsiaksi tai Lennox-Gastaut’n oireyhtymäksi. Nopea hoidon aloittaminen voi parantaa lapsen kehitysennustetta.