Supraventrikulaarinen takykardia eli SVT

Supraventrikulaarinen takykardia on sydämen rytmihäiriö, joka on yleensä hyvänlaatuinen. Se ilmenee kohtauksittain, äkillisesti alkavana ja äkillisesti pysähtyvänä tiheälyöntisyytenä.

Toistuessaan SVT aiheuttaa kuitenkin huolta ja rytmihäiriön ilmaantumisen arvaamattomuus voi rajoittaa työntekoa ja harrastamista.

SVT:n yleisimmässä muodossa eteiskammiosolmuke on kaksijakoinen, jolloin sähkö voi jäädä kiertämään näiden ratojen muodostamaan silmukkaan.

Toiseksi yleisin on eteisten ja kammioiden välissä oleva ylimääräinen sähköyhteys eli oikorata. Wolff-Parkinson-Whiten oireyhtymästä eli WPW-syndroomasta puhutaan, jos oikorata näkyy sydänfilmissä niin kutsuttuna delta-aaltona. Jos delta-aaltoa ei näy, kyseessä on kätkeytynyt oikorata. Pieni osa WPW:n muodoista voi altistaa vakaville kammioperäisille rytmihäiriölle.

Kumpikaan edellä mainituista rakenteista ei vaikuta sydämen toimintaan muuten kuin tekemällä äkillisen tiheälyöntisyyden mahdolliseksi. Nämä rytmihäiriöt ilmaantuvat yleensä jo nuorena ja niitä ilmenee vajaalla prosentilla väestöstä.

Eteistakykardia on harvinaisempi SVT:n muoto. Se saa alkunsa paikallisesta sähköärsykkeestä jossakin eteisten seinämässä. Eteistakykardia on usein hankittu ominaisuus ja saattaa merkitä eteisten seinämän sairautta.

Eteis- tai kammiolisälyönnit ovat tavallisimpia SVT:n laukaisijoita.

Äkilliset liikkeetvoivat muuttaa olosuhteet lisälyönneille ja SVT:lle otollisiksi. Esimerkiksi:

  • kumartuminen,
  • haukottelu,
  • yskiminen,
  • syöminen,
  • pelästyminen,
  • kova fyysinen rasitus
  • psyykkinen rasitus eli stressi

Muita altistavia tekijöitä ovat muun muassa:

  • tulehdussairaudet,
  • pitkittynyt valvominen ja väsymys,
  • tupakointi
  • liiallinen alkoholin juonti,
  • kahvin, energiajuomien tai muiden piristeiden käyttö.
rytmihäiriö; Sydänsairaudet; I47.1 Supraventrikulaarinen tiheälyöntisyys; sydän

Päivitetty  14.7.2020