Diagnoosiin edetään tekemällä sydämen ultraäänitutkimus, magneettikuvaus ja PET-tutkimus. Lisäksi otetaan kudosnäytteitä. Sarkoidoosia ei voida todeta yksittäisellä verikokeella.
Sydämen ultraäänitutkimus on ensimmäinen kuvantamistutkimus sydänsarkoidoosia epäiltäessä. Siinä tarkastellaan sydämen rakennetta, kokoa ja supistumistoimintaa.
Magneettikuvaus on ultraäänitutkimusta tarkempi, säteetön kuvantamismenetelmä, jossa tarkastellaan sydämen rakenteita ja toimintaa.
PET-tutkimuksessa annetaan merkkiainetta suoneen. Merkkiaine kertyy tulehdussoluihin, jolloin poikkeava merkkiaineen kertyminen kudoksiin voidaan havaita.
Kudosnäytteenotto
Jos oireet ja kuvantamislöydökset sopivat tulehdukselliseen sydänlihassairauteen, edetään kudosnäytteen ottoon.
Kudosnäyte otetaan yleisimmin sydämestä sydänlihasbiopsialla. Sydänlihasbiopsia otetaan paikallispuudutuksessa biopsiakatetrilla kaulalaskimon kautta sydämen oikeasta kammiosta. Kudosnäytteitä voidaan joutua ottamaan useita kertoja diagnoosin varmistamiseksi. Kudosnäyte voidaan ottaa myös muualla elimistössä todetusta tulehduspesäkkeestä, esimerkiksi imusolmukkeesta. Imusolmukenäyte saadaan poistamalla pinnallinen imusolmuke tai ottamalla imusolmukkeesta koepala tähystimellä keuhkoputkien tai keuhkojen välisen sidekudostilan, välikarsinan kautta.