Sydämen vajaatoiminnan lääkehoito

ACE-estäjät sekä ATR-salpaajat alentavat verenpainetta laajentamalla verisuonia ja keventävät sydämen työtä. Ne suojaavat sydänlihasta, verisuonia ja munuaisia.

Yleisimpiä haittavaikutuksia on huimaus, kuiva yskä (ACE-estäjillä) ja munuaistoiminnan häiriöt. Hoidon aloituksen ja lääkkeen annoslisäyksen yhteydessä verenpaineen lasku on mahdollista alkuvaiheessa. Lääkkeen annosta nostetaan asteittain tavoiteannokseen, ellei haittavaikutuksia tule esille.

• ACE-estäjän nimessä on -priili, esimerkiksi enalapriili, ramipriili

• ATR-salpaajan nimessä on -sartaani, esimerkiksi valsartaani, losartaani

ATR-salpaajan ja neprilysiinin estäjän yhdistelmää (ARNI) voidaan käyttää ACE- estäjän tai ATR- salpaajan tilalla, jos on vielä elämää haittaavia sydämen vajaatoiminnan oireita ja sydämen pumppausteho on alentunut.

Lääkkeen yleisiä haittavaikutuksia ovat verenpaineen lasku ja veren kaliumpitoisuuden kohoaminen sekä munuaistoiminnan huononeminen.

• Lääkkeen vaikuttavat aineet ovat valsartaani ja sakubitriili

Beetasalpaajat hidastavat sydämen sykettä, vähentävät hengenahdistusta ja sydämen työmäärää. Niitä käytetään erityisesti sydäninfarktin jälkeen. Beetasalpaajilla on verenpainetta alentava vaikutus ja ne vähentävät erityisesti rytmihäiriöihin liittyviä vakavia sydäntapahtumia.

Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat huimaus ja väsymys varsinkin hoidon alkuvaiheessa, sekä päänsärky, raajojen paleleminen ja hidaslyöntisyys. Lääkkeen aloituksen tai annoslisäyksen yhteydessä saattaa tulla verenpaineen laskua ja vajaatoimintaoireiden vaikeutumista hetkellisesti.

On hyvä huomioida, että liikkuessa sydämen syke ei nouse samalla tavalla kuin ennen lääkitystä. Tämä tekee liikkumisesta turvallisempaa.

• Beetasalpaajan nimessä on -loli esimerkiksi metoprololi ja bisoprololi

Digoksiinia voidaan käyttää sykkeen hidastamiseen sydämen vajaatoimintaa sairastavilla, joilla on eteisvärinä ja sykettä ei saada riittävästi jarrutettua beetasalpaajalla. Lääkkeen turvallisuudesta huolehditaan seuraamalla verikokeella digoksiinin pitoisuutta.

Diureetteja eli nesteenpoistolääkkeitä käytetään sydämen vajaatoiminnan hoidossa, kun elimistöön kertyy ylimääräistä nestettä, joka aiheuttaa jalkojen turvotusta ja hengenahdistusta. Nesteenpoistolääkitys on nopein ja tehokkain tapa lievittää sydämen vajaatoiminnan oireita lisäämällä virtsaneritystä.

Nesteenpoistolääkkeet kannattaa ottaa aamupainotteisesti, ettei virtsaamistarve häiritse yöunta. Lääkityksen haittavaikutuksia voivat olla liiallinen nesteenpoisto eli kuivuminen (johtaa verenpaineen laskuun ja huimaukseen), kaliumin ja natriumin menetys (johtaa aineenvaihdunnan häiriöihin) sekä kihti ja verensokeriarvojen nousu.

Hoitava lääkärisi tai sairaanhoitajasi voi ohjata sinua suurentamaan itse diureettiannostasi tilapäisesti, jos painosi nousee ja vajaatoiminnan oireet pahenevat. Annoksen omasäätö edellyttää säännöllistä painon seurantaa.

• Nesteenpoistolääkkeen vaikuttava aine on esimerkiksi furosemidi tai hydroklooritiatsidi

Mineralokortikoidireseptorin salpaajat ovat kaliumia säästäviä lääkkeitä. Niillä on ennustetta parantava vaikutus ja ne parantavat suorituskykyä ja vähentävät uusintasairaalahoitojaksoja.

Lääkkeiden yleisten haittavaikutusten, kohonneen veren kaliumpitoisuuden ja munuaisten toiminnan häiriön varaan vuoksi, seurataan verikokeita säännöllisesti, erityisesti hoidon alussa.

• Lääkkeen vaikuttava aine on spironolaktoni

SGLT2:n estäjät ovat lääkkeitä, joita käytetään tyypin 2 diabeteksen ja sydämen vajaatoiminnan hoitoon. Nämä lääkkeet vähentävät sairaalaan joutumisen riskiä, pidentävät elämää ja parantavat elämänlaatua. Ne ovat turvallisia ja tehokkaita sydämen vajaatoimintaa sairastaville, vaikka heillä ei olisi diabetesta.

Koska sokeria erittyy virtsaan, yleisimpiä haittavaikutuksia ovat genitaalialueen sieni-infektiot ja virtsatieinfektiot sekä nestehukka. Lääke tulee tauottaa kuumeisen infektion tai mahataudin ajaksi.

• Tämän lääkeaineryhmän lääkkeitä ovat empagliflotsiini ja dapagliflotsiini.​​

Sydämen vajaatoiminta lisää veren hyytymistaipumusta. Hyytymisriskin aiheuttaa sydämen lokeroiden laajeneminen, supistumiskyvyn heikkeneminen sekä mahdolliset rytmihäiriöt.

Veren hyytymistä ehkäisevän lääkehoidon tarve arvioidaan yksilöllisten riskien perustella, jossa huomioidaan perussairaudet, sydämen supistumiskyky sekä aiemmat tukosoireet.

Uusin vajaatoimintalääke verisiguaatti parantaa sydänlihaksen ja verisuonten toimintaa. Annosta nostetaan asteittain verenpainetta seuraten.

Yleisin haittavaikutus on matala verenpaine.​