Tauti ilmenee imeväisiällä liikunnan haparointina ja ataksiana. Samanaikaisesti käsissä ja kasvoissa voi esiintyä matomaisia, atetoottisia liikkeitä. Viimeistään leikki-iässä todetaan kuulohermoperäinen (sensorineuraalinen) kuulovamma, joka etenee nopeasti vaikeaksi kuulovammaksi. Samanaikaisesti kehittyy oftalmoplegia eli silmien liikehäiriö: katseella seuraaminen edellyttää pään kääntämistä, koska silmät eivät liiku. Viimeistään murrosiässä todetaan vaikea sensorinen eli tuntohermoihin painottuva neuropatia ja optikusatrofia eli näköhermon surkastuminen, sekä tytöillä hypergonadotrooppinen hypogonadismi (aivolisäkehormonien normaalista tuotannosta huolimatta sekundaariset sukupuolimaisuudet eivät kehity eikä tytöille tule kuukautisia). Liikunnan vaikeutumisen myötä potilaat tarvitsevat apuvälineitä (mm. kävelyteline, pyörätuoli). Leikkaushoitoa vaativa skolioosi (kieroselkäisyys) on tavallinen oire kuten muissakin neuromuskulaaritaudeissa. Puheen tuottaminen ei onnistu, ja potilaat kommunikoivat viittomakielellä. Autonomisen hermoston toimintahäiriöt (rakon ja suolen toiminnan häiriöt) ovat tavallisia. Taudin myöhäisoireisiin kuulu vaikea epilepsia, jonka jälkiseuraamuksiin monet potilaat ovat menehtyneet. Psykiatriset oireet ovat tavallisia nuoruus- ja aikuisiässä. Vakavaa maksan toimintahäiriötä on kuvattu epilepsia-lääke valproaatin käyttöön, ja tämä lääke onkin IOSCA-taudissa vasta-aiheinen.
IOSCA-tauti (OMIM 271245) on harvinainen sairaus, jonka aiheuttaa TWNK-geenin peittyvästi periytyvä mutaatio. TWNK-geeni koodaa mitokondriaalisen DNA:n ylläpitoon osallistuvaa Twinkle-helikaasientsyymiä. IOSCA-tauti kuuluu mitokondriaalisiin depleetio-oireyhtymiin, joissa mitokondriaalisen DNA:n määrä on kudosspesifisesti vähentynyt.
Suomessa on huhtikuuhun 2017 mennessä diagnosoitu 25 potilasta, joilla on vähintään toisessa vastingeenissä suomalainen valtamutaatio. Muualla maailmassa ei ole tiettävästi havaittu Suomessa esiintyvän mutaation aiheuttamaa tautia, mutta TWNK-geenistä on kuvattu muita peittyvästi periytyviä ja sairauteen johtavia geenivirheitä.
Sairauden diagnosointi:
Kliinisen taudinkuvan perusteella (varhainen liikunnan haparointi, puuttuvat jännevenytysheijasteet, silmien liikehäiriö ja kuulovamma) voi epäillä tautia. ENMG-tutkimuksella voidaan osoittaa sensorinen aksonaalinen neuropatia leikki-iän jälkeen ja toisella vuoskymmenellä aivojen magneettikuvauksessa näkyy pikkuaivoatrofia. Taudin diagnoosi varmistetaan geenitutkimuksella verinäytteestä.
Menossa oleva tieteellinen tutkimus:
Akatemiaprofessori Anu Wartiovaaaran molekyylineurologian tutkimusryhmä, Biomedicum Helsinki, Helsingin yliopisto