Munuaissairaus voi ilmetä jo vastasyntyneenä tai vasta lapsuus- tai nuoruusiässä. Lapsilla munuaissairauden taustalla voi olla
- tuntemattomasta syystä sikiökehityksen aikana syntynyt munuaisten ja virtsateiden rakenteellinen poikkeavuus
- geneettinen eli perimässä oleva toiminnallinen ongelma, kuten suomalaistyyppinen synnynnäinen nefroottinen oireyhtymä tai munuaisten monirakkulatauti
- jokin lapsuusiässä tyypillisesti ilmenevä hankinnainen tauti. Lapsuusiän yleisin munuaissairaus on tuntemattomasta syystä ilmaantuva nefroottinen oireyhtymä. Munuaiskerästulehdukset ovat lapsilla hyvin harvinaisia.
Munuaisilla on paljon tärkeitä tehtäviä. Ne toimivat elimistön suodatus- ja säätelykeskuksena eli huolehtivat neste- ja suolatasapainon ylläpidosta ja kuona-aineiden poistosta. Munuaisilla on tärkeä rooli myös punasolutuotannon säätelyssä, luuston hyvinvoinnissa ja verenpaineen säätelyssä.
Ihmisillä on normaalisti kaksi munuaista, jotka toimivat samalla tavalla ja yhdessä. Munuaisissa on paljon varakapasiteettia, jonka vuoksi munuaisten toiminta voi alentua melko paljon ilman, että selviä oireita ilmenee tai aineenvaihdunnan tasapaino häiriintyy. Yhden hyvin toimivan munuaisen turvin voi pärjätä ilman, että elimistön toiminnassa ilmenee häiriöitä.
Munuaissairauden oireet voivat olla hyvin monimuotoisia. Sairaus voi olla pitkään myös varsin oireeton. Esimerkiksi leikki- ja kouluikäisillä lapsilla esiintyvä nefroottinen oireyhtymä ilmenee melko nopeasti kehittyvänä turvotuksena, kun taas hitaasti munuaisvajaatoimintaan johtavien tautien oireina on usein pitkittynyttä väsymystä, ruokahaluttomuutta, kasvun hidastumista, luuston heikentymistä ja anemiaa.
Tavallisin munuaisia ja virtsateitä koskettava sairaus lapsuusiässä on virtsatietulehdus, joka useimmiten paranee hyvin ilman jatkoseuraamuksia eikä sinällään ole varsinainen munuaissairaus. Myöskään yökastelu ei yleensä ole merkki sairaudesta, vaan liittyy yksilölliseen hermostollisen säätelyn kypsymiseen, joka tapahtuu osalla lapsista hitaammin.