Munuaissairaus voi ilmetä jo vastasyntyneenä tai vasta lapsuus- tai nuoruusiässä. Lapsilla munuaissairauden taustalla voi olla
- sikiökehityksen aikana tapahtunut rakenteellinen virhe
- geneettinen eli perimässä oleva toiminnallinen ongelma
- jokin lapsuusiässä tyypillisesti ilmenevä hankinnainen tauti, kuten nefroottinen oireyhtymä.
Munuaisilla on paljon tärkeitä tehtäviä. Ne toimivat elimistön suodatus- ja säätelykeskuksena eli
- aineenvaihdunnan säätely,
- nestetasapainon ylläpito ja
- kuona-aineiden poisto, ovat pitkälti munuaisten vastuulla.
Ihmisillä on normaalisti kaksi munuaista, jotka toimivat samalla tavalla ja yhdessä. Munuaisissa on paljon varakapasiteettia, jonka vuoksi munuaisten toiminta voi alentua kohtalaisestikin ilman, että selviä oireita ilmenee tai aineenvaihdunnan tasapaino häiriintyy. Yhden hyvin toimivan munuaisen turvin voi pärjätä ilman, että elimistön toiminnassa ilmenee häiriöitä.
Munuaissairauden oireet voivat olla hyvin monimuotoisia. Sairaus voi olla pitkään myös varsin oireeton. Esimerkiksi leikki- ja kouluikäisillä lapsilla esiintyvä nefroottinen oireyhtymä ilmenee melko nopeasti kehittyvänä turvotuksena, kun taas hitaasti munuaisvajaatoimintaan johtavien tautien oireina on usein pitkittynyttä väsymystä, ruokahaluttomuutta ja anemiaa.
Tavallisin munuaisia ja virtsateitä koskettava sairaus lapsuusiässä on virtsatietulehdus, joka useimmiten paranee hyvin ilman jatkoseuraamuksia eikä sinällään ole varsinainen munuaissairaus. Myöskään yökastelu ei yleensä ole merkki sairaudesta, vaan liittyy yksilölliseen hermostollisen säätelyn kypsymiseen, joka tapahtuu osalla lapsista hitaammin.