Molemmissa tautimuodoissa iho-oireet ovat tärkein ensioire ja ne ilmenevät jo ensimmäisen elinvuoden aikana. Valtaosa langerhansinsolu-histiosytoosiin sairastuneista on alle 10-vuotioita lapsia. Iho-oireita ilmenee kasvoilla, päänahassa, vatsalla, vartalolla, vaippa-alueella. Mikäli systeemioireita ilmenee, aika niiden kehittymiseen vaihtelee päivistä kuukausiin.
Iholla ilmenee seborroista ekseemaa eli taliköhnäihottumaa muistuttavaa hilsehtivää ihottumaa, yleensä päälaella. Vartalolla saattaa esiintyä kellanruskeita purpurelleja papuloita. Vesikkeleitä ja pusteleita voi esiintyä (erotusdiagnooseina eksema, miliat, scabies ja varicella).
Itsekseen paranevassa tautimuodossa papulonodulaariset iho-oireet ilmenevät jo syntyessä tai neonataalikaudella ja lapsen yleisvointi on hyvä. Iho-oireet häviävät spontaanisti 2-3 kuukaudessa, yleensä 8kk ikään mennessä.
Levinneessä tautimuodossa esiintyy myös hepatosplenomegaliaa eli maksan suurentumista, lymfadenopatiaa eli imusolmukkeiden suurentumista, anemiaa, leukosytoosia, trombosytopeniaa ja hyytymishäiriöitä.
Suussa esiintyy usein haavaumia ikenissä ja limakalvoilla, kivuliaita ja haavatutuvia noduluksia nivustaipeissa, retroaurikulaarisesti ja korvakäytävissä. Temporaaliluuston affisio voi ilmetä kroonisena otitis mediana. Hepatomegalia on tavallinen (huonon ennusteen merkki).
Perinnöllisyyttä ei ole osoitettu.Taudin esiintyvyys on 1 tapaus 200 000 syntyvää lasta kohti (USA:ssa).
Langerhansin solujen histiosytoosia epäiltäessä on tärkeää tehdä aina perusteellinen tutkimus sairauden laajuuden määrittämiseksi eli selvitetään, onko kyseessä vain ihoon rajoittunut tautimuoto vai löytyykö levinneisyyttä. Tämä tapahtuu verikokein ja kuvantamistutkimuksin. Ihokoepala ja siitä tehtävät tutkimukset ovat tärkeät, joskus tarvitaan myös maksa- tai luuydinbiopsia.