Hengityskoneen tarkoitus on hengittää potilaan puolesta tai tukea potilaan omaa hengitystä. Lääkäri säätää hengityskonetta aina potilaan tarpeiden mukaan. Hengityskone kytketään potilaaseen joko hengitysputkella eli intubaatioputkella suun kautta tai trakeostomiakanyylilla kaulan ihon läpi. Trakeostomialla tarkoitetaan kirurgista toimenpidettä, jossa kaulalle tehdään henkitorviavanne.
Potilas nukutetaan ensin ja vasta sen jälkeen asetetaan intubaatioputki. Kun intubaatioputki on paikallaan, potilaan on tarpeen olla nukutettuna, sillä putki yskittää ja ärsyttää voimakkaasti kurkunpäätä. Trakeostomiakanyylin kanssa sen sijaan potilas voi olla hereillä ja istua tai nousta seisomaan. Hoitajat huolehtivat, että putki pysyy paikoillaan kaikissa tilanteissa.
Kevyempi hengityksen tukemisen muoto on tiukka maski, joka on kytketty hengityskoneeseen. Sen avulla voidaan tukea hereillä olevan potilaan hengitystä. Puhutaan NIV-maskista tai CPAP-maskista. Saman tyyppisiä apuvälineitä voi olla käytössä kotonakin esimerkiksi uniapnean hoidossa.
Hengitystä voidaan tukea myös suurivirtauksisella happihoidolla, jossa hengityskoneesta ohjataan lämmintä ilmaa ja happea runsaalla virtauksella joko suoraan nenään tai maskin kautta kasvoille. Se on paras hengityksen tukemisen muoto ennen vuodeosastolle siirtymistä.