Siirry sivun sisältöön

Valtimokanyylit ja keskuslaskimokatetrit

Laajoissa leikkauksissa ja vaikeissa sairauksissa voidaan valtimokanyylien ja keskuslaskimokatetrien avulla seurata tarkemmin potilaan verenkiertoa sekä saadaan isompia ja pysyvämpiä suoniyhteyksiä lääkkeitä ja verensiirtoa varten.

Suurissa ja vaikeasti sairaiden potilaiden leikkauksissa saatetaan tarvita jatkuvaa suonensisäistä verenpaineen mittausta, valtimoverestä otettavia verinäytteitä ja näitä varten asetettavaa valtimokanyyliä. Valtimokanyyli asetetaan tyypillisesti ranteeseen tai kyynärtaipeeseen, joskus alaraajaan. Valtimokanyylin tavallisimpia haittoja ovat kipu ja mustelmat pistokohdassa ja epätavallisena haittana myös infektioita. Valtimokanyylin käyttöön liittyy harvinaisena haittana myös vakavampia valtimoverenkierron häiriöitä, jotka saattavat vaikuttaa koko raajan verenkiertoon ja vaatia verisuonikirurgista toimenpidettä.  

Suurissa ja vaikeasti sairaiden potilaiden leikkauksissa ja pitkäaikaisessa hoidossa saatetaan tarvita tavanomaista laskimokanyylia suurempia ja luotettavampia laskimoyhteyksiä eli rintakehän sisällä sijaitseviin laskimoihin ulottuvia keskuslaskimokatetreita. Keskuslaskimokatetrit laitetaan esimerkiksi kaulalta, solisluun alta tai yläraajasta. Niitä käytetään nesteiden, lääkkeiden ja verituotteiden antoon ja verenkierron paineolosuhteiden mittaamiseen.  

Keskuslaskimokatetrit asetetaan yleensä joko pistokohdan paikallispuudutuksessa ennen leikkausta tai leikkaukseen liittyvän yleisanestesian aikana. Näihin liittyviä tavallisia komplikaatioita ovat pistokohdan kipu ja mustelmat. Kuten laskimokanyyleihin, myös keskuslaskimokatetreihin liittyy infektioriski. Etenkin yläraajaan asetettaviin katetreihin liittyy laskimotukosriski. Hyvin harvinaisia komplikaatioita ovat pysyvä verisuonivaurio, ilman pääsy rintakehän sisälle tai verenkiertoon. 

Tarkistettu 12.2.2025