Toimenpiteen alussa tutkimus- ja hoitokatetrit viedään paikallispuudutuksessa röntgenläpivalaisun avulla sydämen sisään reisilaskimon kautta. Hoitokatetrit viedään vasempaan eteiseen eteisväliseinän läpi tekemällä ns. transseptaalipunktio.
Transseptaalipunktion jälkeen vasen eteinen kuvataan tarvittaessa varjoaineella. Eteisvärinän käynnistymistä estävät arpilinjat tehdään radiotaajuusenergialla tai jäädyttämällä keuhkolaskimoiden tyvialue jäädytyspallolla. Radiotaajuuskatetria voidaan ohjata joko magneettinavigaatiolaitteistolla tai käsin.
Nykytiedon mukaan tulos on yhtä hyvä tekniikasta riippumatta, ja hoitotekniikan valinta perustuu potilaan ja eteisvärinän luonteen yksilöllisiin seikkoihin.
Radiotaajuusenergialla tehtävässä ablaatiossa keuhkolaskimot eristetään käyttämällä apuna kolmiuloitteista elektroanatomista kartoitusta.
Jäädytyshoidossa keuhkolaskimot paikannetaan röntgenläpivalaisun avulla, ja eristetään yksitellen. Kummassakin tapauksessa keuhkolaskimoiden eristys varmistetaan sähköistä toimintaa mittaamalla ja tahdistamalla.
Katetriablaatio voidaan tehdä riippumatta siitä, mikä potilaan rytmi on toimenpiteen alussa (sinusrytmi, eteisvärinä, eteislepatus). Katetrien liikuttelu sydämen sisällä saattaa käynnistää eteisvärinän. Jos eteisvärinä jatkuu hoitolinjojen tekemisen jälkeen, tehdään rytminsiirto.
Toimenpide kestää yleensä 1-3 tuntia. Toimenpiteen lopussa tutkimus- ja hoitokatetrit poistetaan, ja verisuonten reiät painetaan tai ommellaan kiinni.
Sairaalaseurantaa saatetaan joutua pidentämään yksilöllisistä syistä johtuen. Sairausloma on yleensä pari päivää toimenpiteen jälkeen, aina kuitenkin yksilöllisen tarpeen mukaan.
Ennen toimenpidettä annetaan esilääkkeenä rauhoittavaa ja kipuja estäviä lääkkeitä. Ablaation aiheuttama kipu estetään säännöllisesti suonensisäisesti annettavalla lääkityksellä, joka myös rauhoittaa. Toimenpiteen aikaista verihyytymien muodostumista estetään suonensisäisesti annettavalla lääkkeellä.
Katetrihoidon tavoite on vähentää eteisvärinän ilmaantuvuutta niin, ettei lääkehoitoa tarvita. Hyötynä voi olla myös se, että hoidon jälkeen lääkitys tehoaa aikaisempaa paremmin.
Nykyisin kohtauksellista eteisvärinää sairastavista kaksi kolmasosaa potilaista paranee niin, että eteisvärinää ei enää ilmaannu eikä rytmihäiriölääkitystä tarvita. Osalla potilaista tarvitaan useampi kuin yksi toimenpide ja osalla hoito ei tehoa.
Mitä pidempään eteisvärinä on jatkunut ja mitä vaikeampia perussairauksia potilaalla on, sitä huonompia ablaation tulokset ovat.
Lopullinen hoitovaikutus näkyy noin 3 kuukauden kuluessa, kun sydänpussin ärsytys on väistynyt ja ablaatiovaikutus on kehittynyt valmiiksi. Alkuvaiheessa voi esiintyä eteisvärinäkohtauksia.
Jos rytmihäiriö ei pysähdy yhden vuorokauden kuluttua itsestään, tulee hakeutua oman alueen sairaalaan rytminsiirtoon.
Eteisvärinän katetrihoitoon liittyy suurempi komplikaatioiden riski kuin muiden rytmihäiriöiden katetrihoitoihin. Vaarallisten komplikaatioiden riski on noin 2-3%.
Tutkimus- tai hoitokatetri tai transseptaalipunktio voivat puhkaista sydämen seinän ja aiheuttaa verenvuodon sydänpussiin (tamponaatio). Tila on hoidettavissa, mutta saattaa vaatia leikkaushoitoa.
Veren hyytymisen estolääkityksestä huolimatta toimenpiteeseen liittyy pieni ohimenevän aivoverenkiertohäiriön tai aivoinfarktin riski. Muita vakavia komplikaatioita ovat mm. palleahermon halvaus, keuhkolaskimon ahtautuminen ja ruokatorven vaurioituminen.
Lisäksi toimenpide voi aiheuttaa verenvuodon nivuksen pistokohdasta. Oikeanpuoleisen palleahermon halvauksen mahdollisuus on hieman suurempi jäädytyspallolla tehtävässä toimenpiteessä kuin radiotaajuusablaatiossa.
Vaarallisetkin komplikaatiot ovat hoidettavissa, mutta ne saattavat vaatia esimerkiksi sydänleikkausta tai aivoverisuonitukoksen hoitoa ja voivat siten pitkittää sairaalahoitoa. Pysyvät haitat ovat harvinaisia.
Katetrihoidon jälkeen voi ilmaantua aiemmasta poikkeava rytmihäiriö, eteislepatus tai eteistakykardia. Osa näistä voi vaatia uuden ablaation.
Toimenpiteen jälkeen voi esiintyä sydänpussin ärsytykseen liittyviä rintatuntemuksia. Tila on yleensä vaaraton. Se ja muut lievät komplikaatiot, kuten nivusen pistopaikan mustelmat, menevät itsestään ohi kotiseurannassa.
Toimenpiteen jälkeen ensimmäinen kontrolli on yleensä 3 kuukauden kuluttua. Kontrollin yhteydessä tarkistetaan yleisvointi ja lääkityksen tarve. Jos epäillään oireetonta eteisvärinää, voidaan tehdä EKG:n pitkäaikaisrekisteröinti.
Aiemmin käytössä ollut rytmihäiriö- ja veren hyytymisen estolääkitys jatkuvat kolmen kuukauden kontrolliin asti. Jos eteisvärinästä johtuvan aivohalvausriskin riskipisteitä (CHADS-Vasc) on 2 tai enemmän, on estolääkitystä käytettävä pysyvästi ablaation tuloksesta riippumatta. Pienen halvausriskin potilaat voivat lopettaa estolääkityksen 3 kuukautta ablaation jälkeen.
Rytmihäiriölääkitys lopetetaan kolmen kuukauden kontrollissa, jos oireita ei ole esiintynyt.