Tuberkuloosi on yleisvaarallinen tartuntatauti, joka esiintyy useimmiten keuhkoissa.
Tuberkuloosia voi esiintyä myös esimerkiksi keuhkopussissa, imusolmukkeissa, luustossa, virtsateissä ja munuaisissa, suolistossa keskushermostossa, iholla ja yleistyneenä infektiona.
Tuberkuloosiepäilyn vuoksi tehtävät tutkimukset ja tuberkuloosin hoito ovat ilmaisia tartuntatautilain perusteella.
Tuberkuloosin tyypillisin oire on pitkittynyt yskä ja yskösten nousu. Ysköksissä saattaa näkyä verta. Lisäksi sairastunut voi
kuumeilla
hikoilla öisin
kärsiä huonosta ruokahalusta
laihtua
tai olla poikkeavan väsynyt.
Oireita voi olla muitakin riippuen siitä, missä osassa elimistöä tuberkuloosi on. Oireet kehittyvät yleensä hitaasti.
Tuberkuloosia epäiltäessä otetaan keuhkokuva. Diagnoosi varmistetaan yskösnäytteen tuberkuloosivärjäyksellä, –viljelyllä sekä nukleiinihapon osoituksella. Värjäystutkimuksessa selviää, onko tartuntariskiä. Viljelyllä varmistetaan, että kyseessä on tuberkuloosibakteeri ja saadaan selville tuberkuloosikannan lääkeherkkyydet. Viljelyvastauksen valmistuminen kestää viikkoja.
Lisäksi diagnostiikassa auttavat ysköksestä, muista eritteistä ja koepaloista tehtävät nopeasti valmistuvat geenimonistustestit.
Tarvittaessa voidaan tehdä myös tietokonetomografia ja keuhkoputkien tähystys. Jos tuberkuloosia etsitään muualta kuin keuhkoista, voidaan tarvita erilaisia muita kuvantamistutkimuksia sekä kudoskoepaloja tai eritenäytteitä.
Tuberkuloosia hoidetaan aina vähintään neljän lääkkeen yhdistelmällä ja tavallisen lääkeherkän keuhkotuberkuloosin hoito kestää puoli vuotta.
Tuberkuloosin ollessa vaikea tai jos tuberkuloosikanta on vastustuskykyinen yleensä käytettäville lääkkeille, tarvitaan usein pidempi hoitojakso ja useamman lääkkeen yhdistelmä.
Jos tuberkuloosi on tartuntavaarallinen, sairastunutta hoidetaan aluksi ilmaeristyshuoneessa sairaalassa. Eristämisellä estetään tartunnan leviäminen läheisiin, muihin potilaisiin ja hoitohenkilökuntaan. Tartuntavaara vähenee yleensä nopeasti hoidon aloitettua.
Tuberkuloosilääkitys annetaan aina valvotusti. Koulutettu työntekijä on tukena lääkehoidon toteutuksessa ja valvoo, että jokainen lääkeannos niellään ja seuraa mahdollisia lääkesivuvaikutuksia.
Valvottu hoito järjestetään yleensä joko videovalvontasovelluksella tai terveysaseman kautta. Lääkehoidon jatkuminen keskeytyksettä on tärkeää, jotta estetään lääkkeille vastustuskykyisten tuberkuloosikantojen kehittyminen.
BCG-rokote suojaa imeväisiä ja pieniä lapsia tuberkuloosin vakavimmilta tautimuodoilta kuten aivokalvon tulehdus ja yleistynyt tuberkuloosi.
Lapsena saatu BCG-rokotus ei suojaa aikuisväestöä. Vuodesta 2006 alkaen BCG-rokote on annettu Suomessa vain lapsille, joilla arvioidaan olevan lisääntynyt riski saada tuberkuloositartunta.
Tuberkuloosin tyypillisin oire on pitkittynyt yskä ja yskösten nousu. Ysköksissä saattaa näkyä verta. Lisäksi sairastunut voi
kuumeilla
hikoilla öisin
kärsiä huonosta ruokahalusta
laihtua
tai olla poikkeavan väsynyt.
Oireita voi olla muitakin riippuen siitä, missä osassa elimistöä tuberkuloosi on. Oireet kehittyvät yleensä hitaasti.
Tuberkuloosia epäiltäessä otetaan keuhkokuva. Diagnoosi varmistetaan yskösnäytteen tuberkuloosivärjäyksellä, –viljelyllä sekä nukleiinihapon osoituksella. Värjäystutkimuksessa selviää, onko tartuntariskiä. Viljelyllä varmistetaan, että kyseessä on tuberkuloosibakteeri ja saadaan selville tuberkuloosikannan lääkeherkkyydet. Viljelyvastauksen valmistuminen kestää viikkoja.
Lisäksi diagnostiikassa auttavat ysköksestä, muista eritteistä ja koepaloista tehtävät nopeasti valmistuvat geenimonistustestit.
Tarvittaessa voidaan tehdä myös tietokonetomografia ja keuhkoputkien tähystys. Jos tuberkuloosia etsitään muualta kuin keuhkoista, voidaan tarvita erilaisia muita kuvantamistutkimuksia sekä kudoskoepaloja tai eritenäytteitä.
Tuberkuloosia hoidetaan aina vähintään neljän lääkkeen yhdistelmällä ja tavallisen lääkeherkän keuhkotuberkuloosin hoito kestää puoli vuotta.
Tuberkuloosin ollessa vaikea tai jos tuberkuloosikanta on vastustuskykyinen yleensä käytettäville lääkkeille, tarvitaan usein pidempi hoitojakso ja useamman lääkkeen yhdistelmä.
Jos tuberkuloosi on tartuntavaarallinen, sairastunutta hoidetaan aluksi ilmaeristyshuoneessa sairaalassa. Eristämisellä estetään tartunnan leviäminen läheisiin, muihin potilaisiin ja hoitohenkilökuntaan. Tartuntavaara vähenee yleensä nopeasti hoidon aloitettua.
Tuberkuloosilääkitys annetaan aina valvotusti. Koulutettu työntekijä on tukena lääkehoidon toteutuksessa ja valvoo, että jokainen lääkeannos niellään ja seuraa mahdollisia lääkesivuvaikutuksia.
Valvottu hoito järjestetään yleensä joko videovalvontasovelluksella tai terveysaseman kautta. Lääkehoidon jatkuminen keskeytyksettä on tärkeää, jotta estetään lääkkeille vastustuskykyisten tuberkuloosikantojen kehittyminen.
BCG-rokote suojaa imeväisiä ja pieniä lapsia tuberkuloosin vakavimmilta tautimuodoilta kuten aivokalvon tulehdus ja yleistynyt tuberkuloosi.
Lapsena saatu BCG-rokotus ei suojaa aikuisväestöä. Vuodesta 2006 alkaen BCG-rokote on annettu Suomessa vain lapsille, joilla arvioidaan olevan lisääntynyt riski saada tuberkuloositartunta.
Tarkistettu 23.6.2025
