Sarkoidoosi

​​​​​​​Sarkoidoosi on tulehduksellinen sairaus, jonka syytä ei tunneta. Tulehduksellisia muutoksia voidaan taudissa todeta lähes missä elimessä tahansa, tavallisimmin keuhkoissa, imusolmukkeissa, iholla, silmässä.

​​​​​​​​​​​Sairastumialttiuteen vaikuttavat geneettiset tekijät. Taudin puhkeamiseen vaaditaan ulkopuolinen, laukaiseva tekijä, jota ei nykytietämyksen mukaan tunneta.

Puhjetessaan sairaus on jopa puolella sairastuneista oireeton. Osalla tauti voi alkaa akuuttina oireiluna, johon kuuluu mm.

  • kuumeilu
  • nivelturvotukset ja –kivut
  • säärien alueen kyhmyruusu
  • todetaan myös suurentuneita imusolmukkkeita esimerkiksi kaulalla ja keuhkojen röntgenkuvassa.​

​​Oireena voi olla yskä ja hengenahdistus, myös astmatyyppisiä oireita voi esiintyä. 

Ei-akuutissa muodossa oireilu voi olla vähäistä kuten pitkittynyttä yskää ja hengenahdistusta tai sitten silmäoireilua, kuten silmien kuivumista tai värikalvotulehduksen oireita. Usein sarkoidoosiin liittyy väsymysoireilu, jonka syytä ei tiedetä.

Diagnostiikka

Sarkoidoosin diagnoosi perustuu 

  • ​esitietoihin
  • kliiniseen tutkimukseen ja
  • usein keuhkokuvalöydökseen.

Sarkoidoosin diagnoosia pyritään mahdollisuuksien mukaan tutkimuksella tai etsiä sarkoidoosiin viittaavia tulehdussolumuutoksia keuhkoputkien tähystyksen yhteydessä otetuilla koepaloilla tai keuhkokudoksen huuhtelunäytteellä.

​​Laboratoriotutkimukset

Laboratoriotutkimuksilla ei sarkoidoosia voi suoranaisesti ​diagnosoida. Tulehdusmerkkiaineet (La,CRP) voivat olla normaalit. Sarkoidoosiin voi liittyä veren kalsiumpitoisuuden nousu ja kalsiumin erittyminen virtsaan voi lisääntyä.

​​​Kuvantamistutkimukset

​Kuvantamistutkimuksista tärkein on keuhko​kuva​. Lähes aina tehdään keuhkojen ja ylävatsan tietokonekuvaus eli TT-tutkimus. Tietokonekuvauksella saadaan selkeämpi kuva eri elinmuutoksista. Joskus tarvitaan lisäselvittelynä vielä magneettikuvausta tai positroniemissiotomografiaa.

​​Keuhkojen toimintakokeet (spirometria​ ja diffuusiokapasiteetti​)​ tehdään silloin, kun arvioidaan sarkoidoosin aiheuttamien keuhkomuutosten vaikeutta. Tulokset vaikuttavat hoitopäätöksiin.

Sarkoidoosin keuhkomuutokset​

Suurimmalla osalla sarkoidoosipotilaista esiintyy keuhkomuutoksia eli tässä tapauksessa keuhkokudoksen ja rintakehän alueen imusolmukkeiden muutoksia. Näiden muutosten asteen perusteella kyseinen tautimuoto voidaan jaotella eri luokkiin.

  • Tyyppi 1: ainoastaan suurentuneet imusolmukkeet keuhkoportin ja välikarsinan alueella
  • Tyyppi 2: suurentuneet imusolmukkeet ja keuhkokudoksen muutokset
  • Tyyppi 3: ainoastaan keuhkokudosmuutokset
  • Tyyppi 4: keuhkofibroosi ( keuhkon sidekudos/- arpimuutokset)  

Tyypin 1 sarkoidoosissa keuhkojen toimintaon yleensä normaalia. Muissa sarkoidoosityypeissä se voi myös olla normaali, usein kuitenkin alentunut.​

Hoito

Sarkoidoosilla itsessään on selkeä taipumus spontaaniin paranemiseen. 1. tyypin sarkoidoosi ei yleensä tarvitse muuta kuin oireenmukaista hoitoa (akuutti sarkoidoosi).

Noin puolet sarkooidoosipotilaista tarvitsee tulehdusreaktiota vastaan suunnattua lääkehoitoa. Lääkehoito ei varsinaisesti paranna tautia, se estää kuitenkin elinvaurioiden ja esimerkiksi keuhkofibroosin syntyä. Lääkehoito ei vaikuta myöskään taudin kestoon.

Pääasiallinen hoitomuoto on tablettimuotoinen kortisoni. Hoitoaika on yleensä  12- 24   kuukautta. Sarkoidoosiin mahdollisesti liittyvää yskäoiretta voidaan myös hoitaa hengitettävällä kortisonilla. Jos kortisonihoito ei sovi tai tehoa riittävästi, voidaan sen tilalla tai rinnalla käyttää esimerkiksi metotreksaattia

Sarkoidoosipotilaita hoidetaan ja seurataan yleensä erikoissairaanhoidossa. Tavallisesti seurantakäynnit tutkimuksineen tapahtuvat (1)- 3-6 kuukauden välein. Parantumisen jälkeen seuranta-aika on yleensä 1 vuosi.

Ennuste

Pääsääntöisesti sarkoidoosin ennuste on hyvä. Akuutista sarkoidoosta paranee spontaanisti valtaosa (80- 90 %).

Noin 15 % sarkoidoosin sairastaneista kehittyy taudin kroonisempi muoto, joka saattaa vaatia pitkääkin lääkehoitoa riippuen toki siitä, mikä kohde-elin on kyseessä.

Sarkoidoosi voi uusiutua myöhemmin pitkänkin aikavälin jälkeen.​​


Edellinen sivuSeuraava sivu