Potilaan oma mikrobisto
Infektion aiheuttava mikrobikin on itse asiassa useimmin peräisin potilaan omasta mikrobistosta, kuten omasta suolistosta, limakalvolta tai ihosta. Sairaalassa syntyneiden, esimerkiksi katetrihoitoon liittyvien virtsatieinfektioiden, leikkaushaavan tulehdusten ja keuhkokuumeiden aiheuttajat ovat usein potilaan oman bakteerikannan aiheuttamia. Näistä infektioista tai erilaisista ihoa läpäisevistä katetreista tai dreeneistä voi myös kulkeutua bakteereita verenkiertoon ja syntyy ns. veriviljelypositiivinen infektio tai sepsis. Leikkauksen aikana ympäröivistä kudoksista tai likaisen ihon reunoilta haavaan voi päästä bakteereita leikkauksen aikana, ja lähiviikkojen aikana ilmenee haavan tai koko leikkausalueen tulehdus. Hoitoon liittyvä infektio ei siis suinkaan aina edellytä ulkopuolista tartuntaa tai ”sairaalabakteeria”, vaan johtuu siitä, että potilaan omia mikrobeja pääsee normaalisti steriiliin kudokseen.
Sairaalaperäinen tartunta
Hoitoon liittyvän infektion syynä voi toki olla myös sairaalaperäinen tartunta. Virusepidemioiden aiheuttaja kuten noro- tai influenssavirus voi tarttua potilaisiin myös sairaalassa, jolloin voidaan puhua hoitoon liittyvästä infektiosta. Ympäristön kosketuspinnoilta, toisista potilaista tai henkilökunnasta voi myös tarttua bakteereita. Koska sairaalahoidossa olevilla potilailla käytetään paljon mikrobilääkkeitä, niille vastustuskykyiset bakteerit ja Clostridium difficile -antibioottiripulin aiheuttajaitiöt yleistyvät herkästi sairaalamaailmassa, ja tällaisen ongelmabakteerin tartuntariski on teoriassa suurempi sairaalassa kuin sairaalan ulkopuolella. Tämän vuoksi sairaalaan tulemista ei kuitenkaan tarvitse pelätä! Bakteerit eivät ole sen vaarallisempia kuin sairaalan ulkopuolisessa maailmassakaan. Tartuntojen torjumiseksi sairaalassa kiinnitetään erityishuomiota kosketuspintojen siivoukseen, ja henkilökunta huolehtii hyvästä käsihygieniasta ennen jokaista potilaskontaktia ja sen jälkeen. Lisäksi joskus esimerkiksi virusepidemiatilanteissa koko vuodeosasto voidaan sulkea niin, että uusia potilaita ei oteta osastolle, kunnes epidemia on lakannut. Tällöin osastolle tulevia potilaita tiedotetaan etukäteen.
Osa infektioista on hoidon väistämätön seuraus
Akuuttisairaalassa hoidossa olevista potilaista yleensä noin 5–6 prosenttia saa jonkin hoitoon liittyvän infektion, ja kullakin hetkellä noin 10 prosentilla hoidossa olevista potilaista on jokin hoitoon liittyvä infektio. Infektio pitkittää usein sairaalahoitojaksoa. Osa infektioista on hoidon väistämätön seuraus. Esimerkiksi syöpä- ja sytostaattihoitojen yhteydessä potilaan puolustuskyky alentuu usein tilapäisesti niin, että potilaalle voi tulla infektio pienestäkin limakalvorikosta. Syöpähoidoista saatavat hyödyt ovat kuitenkin yleensä niihin liittyvää infektioriskiä suuremmat. Vaikeassa infektioriskissä tätä hyötysuhdetta joudutaan kuitenkin pohtimaan uudelleen. Arvioidaan, että keskimäärin 20 prosenttia kaikesta tavanomaisesta hoitoon liittyvästä infektioilmaantuvuudesta olisi estettävissä hoidossa huomioitavin hygienia- ja hoitokeinoin. Estettävä osuus riippuu infektiotyypistä. Sairaalakeuhkokuumetta voi olla vaikeampi estää, jos esimerkiksi potilaan nielemiskyky on heikentynyt ja eritteitä pääsee henkitorveen. Sen sijaan muun muassa katetreihin liittyviä infektioita voidaan usein ehkäistä, ja siihen pyritään muun muassa poistamalla välittömästi kaikki tarpeettomiksi tulleet verisuonikanyylit ja virtsatiekatetrit.
Hoitoon liittyvä infektio on epätoivottu hoidon komplikaatio. Jos potilas saa hoidon aikana edeltäviin infektion riskitekijöihin nähden tai seurauksiltaan kohtuuttoman hoitoon liittyvän infektion, Potilasvakuutuskeskus voi myöntää potilaalle korvausta sattuneesta vahingosta. Potilaan tulee anoa tätä itse, ja potilasasiamies tai hoitohenkilökunta voivat neuvoa tässä. Hoitoon liittyvät infektiot on kuitenkin usein lieviä ja hoidettavissa, vaikka ne lisäävätkin hoidon kestoa, kärsimystä ja kustannuksia.
Seuraava sivu