Matkailijan iho-oireet

Matkailijoiden yleisin iho-ongelma on myös vaarallisin. Auringossa palanut iho vanhenee, ja liiallinen auringonvalo altistaa erilaisille ihon pahanlaatuisille muutoksille kuten melanoomalle. Vaalea suomalainen iho ei kestä tropiikin aurinkoa lyhyitäkään aikoja. Auringolta kannattaa suojautua päähineellä ja pitkähihaisella vaatetuksella sekä aurinkolaseilla. Aurinkorasvana kannattaa käyttää vähintään 20-suojakertoimista voidetta. Lämpimässä hikoilu altistaa myös hiki-ihottumalle (hikinäpyt).

Ihon riesana on myös lukuisia erilaisia hyönteisiä. Hyttyset ja muut hyönteiset levittävät monia tauteja, kuten malariaa, denguekuumetta ja chikungunyaa, joten niiltä suojautuminen on tärkeää. Hyttysten ja muiden lentävien hyönteisten pistoilta kannattaa suojautua peittävällä vaatetuksella ja iholle levitettävällä sisältävällä hyönteiskarkotteella. Yöaikaan kannattaa käyttää permetriinilllä kyllästettyä hyttysverkkoa vuoteen päällä. Usein hyttyset iskevät ilta-aikaan nilkkoihin: paksut sukat kannattaa vetää lahkeiden päälle, ja jalkojen lähelle voi jättää hyttyssavun tai muun karkotteen. Hyönteisten pistojen aiheuttamaan kutinaan voi käyttää suun kautta otettavaa antihistamiinia (esim. setiritsiiniä), apteekista saa myös kortisonia tai tripelennamiinia sisältäviä tuotteita paikallisesti käytettäväksi.

Syyhypunkin tai luteen puremaksi voi joutua suomalaisessakin hotellihuoneessa, mutta monessa muussa maassa nämä vitsaukset ovat vieläkin yleisempiä. Syyhy tarttuu yleensä ihokosketuksessa (ml. seksi) mutta voi myös tarttua vuodevaatteista. Tartuntaan kuuluvat voimakkaan kutinan lisäksi näppylät erityisesti sormien väleissä, ranteissa ja miehillä sukuelimissä. Luteet elävät erilaisissa rakenteissa, erityisesti sängyissä, ja tulevat yöllä veriaterialle. Usein purema on oireeton, mutta joskus seurauksena on kutisevia yöaikaan tulleita hyttysenpaukamalta näyttäviä jälkiä. Luteita voi taskulampulla myös yöaikaan nähdä, ja niiden ulostetta voi löytyä esimerkiksi lakanoista. Lude ei levitä tauteja, mutta tuliaisena se on ongelmallinen, sillä sen hävittäminen kodista voi olla vaikeaa ja kallista. Jos herää epäilys luteista, kannattaa matkatavarat ja vaatteet kuumentaa vähintään 60 asteeseen saunassa tai pesemällä pesukoneessa.

Lämpimissä merissä on monenlaisia pistäviä ja myrkyllisiä eliöitä kuten meduusoja, merisiilejä ja koralleja. Jalat kannattaa suojata tossuilla muualla kuin turistirannalla pulikoidessa eikä tuntemattomiin luontokappaleisiin tule koskea.

Ihon bakteeritulehdukset ovat tavallisempia kuumassa ja kosteassa ilmastossa (vrt. mätäkuu Suomessa) ja pienet ihon haavat ja raavitut pistojäljet alkavat helposti märkiä. Kaikki edellä mainitut ihovaivat altistavat bakteeritulehduksille. Lievät tulehdukset paranevat itsekseen tai antibioottivoiteella (esim. Bacibact, Fucidin, Terra-cortril) mutta usein joudutaan aloittamaan antibiootti suun kautta.

Vaikka jalkasilsa usein rauhoittuukin rantalomalla, kun jalat pääsevät pois kengistä auringonvaloon, on asia päinvastoin niillä, jotka matkustavat muualle kuin rantakohteeseen. Kun jalat ovat koko päivän tukevissa kengissä ja ulkona on kuumaa ja kosteaa, ovat olosuhteet jalkasilsalle erinomaiset. Sama pätee ihon muihinkin sieni-infektioihin, kuten nivussilsaan tai hiivasienen aiheuttamaan taivealueen tulehdukseen. Hygieniasta huolehtiminen ja runsaat ilmakylvyt voivat hieman vähentää riskiä, mutta kosteutta ja kuumuutta ei aina pääse pakoon.

Yleensä eksoottisemmat ihotaudit eivät ole matkailijan riesana, vaan hän selviää pahimmillaankin auringonpolttamilla, hyönteisten pistoilla ja märkivillä haavoilla. Kuitenkin Suomessakin joka vuosi diagnosoidaan useampia Larva migrans (vaeltava toukka) -infektioita. Kyseessä on sinällään harmiton vaiva. Kissan tai koiran elimistöön sopeutunut koukkumadon toukka pureutuu vahingossa ihmisen ihon läpi, yleensä kun tämä on kävellyt paljain jaloin kosteassa maassa. Toisen lajin elimistöön sopeutunut toukka ei kuitenkaan löydä perille suolistoon, minne sen ”kuuluisi” mennä, vaan vaeltaa muutaman sentin vuorokaudessa päämäärättömästi ihon alla. Iholle tulee matomaisia punoittavia käytäviä, jotka kutisevat voimakkaasti. Tauti paranee itsekseen parissa kuukaudessa toukan kuoltua, mutta kutina on yleensä niin voimakasta, että toukka tapetaan muilla tavoin (matolääkkeellä tai jäädyttämällä).

Katso aiheeseen liittyvä kuva. Kuva saattaa aiheuttaa voimakkaita tunteita: