Giardia lamblia (synonyymit: G. intestinalis ja G duodenalis) on ohutsuolen alkupäässä elävä alkueläin, joka aiheuttaa vaihtelevia vatsavaivoja. Useimpien muiden suolistoinfektioiden tapaan se tarttuu joko uloste-suu -reittiä eli ulosteen saastuttaman ruoan tai juoman välityksellä tai suorassa kontaktissa esimerkiksi päiväkotiolosuhteissa. Giardiaasin voi saada kotimaastakin, mutta yleisempää on sairastuminen huonomman hygieniatason maissa.
Taudin itämisaika on muutamia viikkoja. Joskus alussa on raju ripulitauti, mutta yleisimmin ripulioireet ovat lieviä ja tyypillisiä ovat ylävatsavaivat kuten turvotus, kuvotus ja vatsan kouristelu. Toisin kuin virusten ja bakteerien aiheuttamat vatsataudit, giardiaasi voi pitkittyä ja kestää lievempänä kuukausia tai vuosia ja johtaa huomattavaankin laihtumiseen.
Giardiaasia epäillään ulkomailla oleskelun jälkeisiä vatsavaivoja potevilla ihmisillä, erityisesti jos vaivat ovat kestäneet pitempään. Perustutkimuksena käytetään formaliiniin säilötyn ulosteen tarkastelua mikroskoopilla (F-Para-0). Näytteitä otetaan useampia (2-3) eri päivinä, sillä giardian kystia ei erity ulosteeseen jatkuvasti. Herkempiä tutkimuksia ovat giardian osasien tunnistaminen antigeenitestillä tai sen perimän osoittaminen nukleiinihappotestillä (F-paraNhO).
Hoitona käytetään yleensä metronidatsolia (Flagyl tai Trikozol). Erityisesti Intian niemimaalta on saatu giardiatartuntoja, joihin metronidatsoli tai tinidatsoli ei tehoa. Silloin hoitona on ensisijaisesti kinakriini eli mepakriini, joka on erityislupavalmiste. Hoitotulos varmistetaan ottamalla uudet ulostenäytteet. Jos oireet uusivat, kannattaa samassa taloudessa asuvilta ottaa näytteet ja todetut tapaukset hoitaa, koska tartunnan lähde voi olla perhepiirissä. Oireet voivat jatkua viikkoja ja jopa kuukausia onnistuneen hoidon jälkeen, kunnes tuhoutunut ohutsuolen suolinukka on palautunut. Laktoositon runsaskuituinen ruokavalio helpottaa usein oireita.
Edellinen sivuSeuraava sivu