MRSA-puhdistushoito – kenelle sitä annetaan?

MRSA-kantajuutta voidaan pyrkiä häätämään niin sanotulla puhdistushoidolla. Sillä tarkoitetaan kotona suoritettavaa, yleensä viikon kestoista päivittäistä ihon ja nenän limakalvojen desinfioivaa käsittelyä sekä vaatteiden ja ympäristön kosketuspintojen puhdistamista. Joskus tähän liitetään myös suun kautta otettava antibioottihoito, jos MRSA:ta on todettu alueilla, johon pintadesinfektioaineet eivät riitä.

MRSA-kantajuus ei sinänsä ole normaalissa elämässä niin vaarallinen asia, että se edellyttäisi aina puhdistustoimia. Suuri osa MRSA-kantajista ei edes tiedä kantajuudestaan, eikä se aiheuta mitään oireita tai terveysriskiä, ja todennäköisesti MRSA myös väistyy itsestään ajan kanssa.

MRSA-puhdistushoitoa annetaan kuitenkin perustelluissa tilanteissa:

1. Terveydenhuollon työntekijälle, joilla todetaan MRSA, puhdistushoito annetaan potilastartuntojen riskin minimoimiseksi.
2. Hoito annetaan henkilöille, joilla on todettu taudinaiheuttamiskyvyltään erityinen stafylokokkikanta, kuten Panton Valentine Leukocidin (PVL) -toksiinia tuottava MRSA tai vastaava mikrobilääkkeille herkkä S. aureus -kanta. Tällaisen bakteerin kantaja saa herkemmin toistuvia ihopaiseita, ja niistä voi kärsiä myös usea saman perheen jäsen. Puhdistushoidon tarkoituksena on silloin vähentää paisetaipumusta. Puhdistushoidon arvioon voidaan kutsua koko perhe, ettei perheenjäsenten välillä tapahtuisi uutta tartuntaa.
3. Henkilöille, jotka siirtyvät asumaan pitkäaikaishoitolaitokseen, annettavan puhdistushoidon tavoite on tartuntojen leviämisen torjuminen, koska pitkäaikaisessa hoitoa ja hoivaa tarjoavassa laitoksessa tartunnan riski muihin potilaisiin voi olla suuri ajan kuluessa. Laitospotilaiden puhdistushoidot toteutetaan laitoksissa, harvemmin poliklinikalla.
4. Henkilöille, jotka menevät suureen leikkaukseen (esim. tekonivelleikkaus), jossa MRSA-kantajuuteen voisi liittyä riski vaikeahoitoiselle leikkausalueen infektiolle, ennen leikkausta annettavan puhdistushoidon ohjaa leikkausyksikkö tai sen konsultoiva infektiolääkäri. Leikkauspotilaiden MRSA-häätöhoidosta puhutaan yleensä ns. kevennyshoitona, jossa MRSA-kantajuuden pysyvä häätyminen ei ole välttämättä tavoite, vaan kantajuuden tilapäinen tai määrällinen vähentäminen infektioriskin pienentämiseksi leikkauksen yhteydessä.

Miten puhdistushoitoon pääsee ja mitä näytteitä otetaan?

MRSA:n tai PVL-toksiinia tuottavan S. aureuksen puhdistushoidon tarvetta, tavoitetta, mahdollisuuksia ja toteutusta pohditaan infektiosairauksien poliklinikalla. Sitä varten tarvitaan lääkärin lähete. Myös työterveyslääkärit voivat ohjeistaa puhdistushoidon konsultoituaan infektiolääkäriä, jos toteutus on käytännöllisempää toteuttaa työterveyshuollon kautta. Monet työnantajat kustantavat terveydenhuollon työntekijän puhdistushoidon.

Atooppinen ihottuma ja krooniset haavat altistavat stafylokokin kantajuudelle ja samalla heikentävät puhdistushoidon onnistumistodennäköisyyttä. Jos iho on huonossa kunnossa, se tulisi hoitaa parhaaseen mahdolliseen tilaan ennen puhdistushoidon yrittämistä. Tilanteissa, joissa ihoa ei voida parantaa, puhdistushoitoa ei kannata yrittää, vaan yrittää vähentää ihon infektioriskiä muilla tavoin. Ihon puhtaudesta ja eheydestä huolehtiminen on tärkeää.

Ennen infektiosairauksien poliklinikalle tuloa sairaanhoitaja on yhteydessä perheeseen lähetetietojen perusteella. Jos perheessä on useampia henkilöitä, kaikista perheenjäsenistä voidaan haluta ottaa näytteet, jotta kaikki voitaisiin hoitaa samanaikaisesti. Näytteet otetaan yleensä nenästä, nielusta, nivusista ja mahdollisen paiseen tai sen ruven tai muun infektion kohdalta pumpulitikulla. Sairaanhoitaja ottaa näytteet infektiosairauksien poliklinikalla, jos näytteenottokohtia on monta tai niitä ei voida hygieniasyistä ottaa laboratorion tiloissa. Näytteet otetaan kerran, jos henkilöstä on aiemmin jo todettu kantajuus. Jos henkilöstä ei ole koskaan katsottu seulontanäytteitä eikä löydetty puhdistettavaa bakteeria, näytteet otetaan yleensä kahteen kertaan (kahtena eri päivänä).

Puhdistushoidon toteutus

Puhdistushoito voidaan toteuttaa hieman eri tavoin eri hoitopaikoissa. Tieteellisesti oikeaksi todistettua, vain yhtä parasta vaihtoehtoa ei tiedetä. Hoito-ohjelmat ovat eri paikoissa kuitenkin samantyyppisiä. Tässä kuvataan HUS:ssa käytössä oleva puhdistushoito-ohjelma.

Hoito mietitään yleensä ennen hoidon aloitusta otettujen seulontanäytteiden ja aikaisempien infektiotietojen perusteella. Vaikka joltain perheenjäseneltä kantajuutta ei löytyisi, hänelle saatetaan silti varmuuden vuoksi suositella siivousohjeita ja ihon pintadesinfiointiaineen käyttöä. Kantajuus on dynaaminen tila, ja näytetulokset edustavat näytteenottohetkeä ja todennäköisesti vallitsevaa tilaa.

Hoidon kesto on 7 vuorokautta. Jos kantajuus on laaja-alaista tai henkilöllä todetaan esimerkiksi ihopaiseen jälkitiloja, lääkäri saattaa ehdottaa pidempää, esimerkiksi kahden viikon hoitoa. Koko perhe toteuttaa puhdistushoidon mieluiten samanaikaisesti, jotta uusilta tartunnoilta voidaan välttyä. Akuutit ihottumat ja ihoninfektiot ja paiseet tulisi hoitaa ennen kuin kantajuuden puhdistushoito aloitetaan.

1. Nenään laitetaan reseptilääkkeenä apteekista ostettavaa mupirosiininenävoidetta. Voidetta laitetaan pumpulitikun päähän noin 1 senttimetrin pätkä, ja se asetetaan sieraimeen, minkä jälkeen sieraimia hierotaan nenän päältä lääkkeen levittämiseksi. Voidetta annostellaan kolme kertaa päivässä viikon ajan.
2. Iholle hierotaan desinfioivaa klooriheksidiiniä sisältävää pesuvaahtoa. Sen annetaan vaikuttaa vähintään minuutin, ennen kuin se huuhdotaan pois. Muuta saippuaa ei tarvitse käyttää. Myös hiuspohja pestään sillä kerran päivässä. Kylpypyyhe ja käsipyyhkeet on hyvä vaihtaa puhtaisiin hoidon aikana vähintään pariin kertaan.
3. Jos on todettu nielukantajuus, sen häätämiseen käytetään klooriheksidiinia sisältävän suuhuuhteen purskuttelua ja nielun kurlausta kahdesti päivässä puhdistushoitoviikon ajan.
4. Jos kantajuus todetaan alueilla, johon pintapuhdistushoitoaineet eivät riitä, käytetään myös suun kautta otettavaa mikrobilääkehoitoa joko yhdellä tai kahdella eri lääkkeellä.
5. Siivousohjeita:

Stafylokokkibakteereita yritetään vähentää kosketuspinnoilta, koska ne voivat säilyä pinnoilla jopa viikkoja tai kuukausia ja aiheuttaa uudelleen tartunnan. Bakteerit eivät varsinaisesti lisäänny kehon ulkopuolella, huoneen lämpötilassa, mutta ne voivat säilyä hengissä. Bakteereita on eniten siellä, missä on ihohilseitä tai muita ihoeritteitä, sekä siellä, mihin kosketellaan useimmin.

Päivittäin pyyhitään esimerkiksi puhtaalla mikrokuituliinalla kännykät, näppäimistöt, tietokoneen hiiri, työpöydän pinta, avainnippu, auton ratti, ovien ja esimerkiksi kahvinkeittimen kahva ja pesuharjan varsi. Pyyhkimisessä voi käyttää soveltuvaa pesu- tai desinfiointiainetta. Korut on hyvä laittaa puhdistushoidon ajaksi syrjään ja puhdistaa soveltuvalla pesuaineella. Ihon kanssa tekemissä olevat meikkitarvikkeet kuten siveltimet ja puuterivipat tulee puhdistaa ja harkita hankalasti puhdistettavien meikkien ja hammasharjan vaihtamista uuteen. Laukkujen ja kassien kantokahvat pestään tai pyyhitään.

Sohva ja vuode imuroidaan.

Vuodevaatteet on hyvä vaihtaa puhtaisiin pariin kertaan puhdistushoitoviikon aikana. Ne tulee pestä vähintään 60 °C:n lämpötilassa, jotta bakteerit kuolevat. Myös tyyny ja peitto kannattaa pestä.

Ihoa lähinnä olevat vaatteet, myös housut pestään ja vaihdetaan puhtaisiin mahdollisimman usein, siis jopa päivittäin. Jos vaatteet kestävät vain 40 °C:n pesulämpötilan, desinfiointitehoa voi tehostaa käyttämällä desinfioivaa pesupulveria. Muutkin vaatteet pestään mahdollisuuksien mukaan. Hankalasti pestävissä olevat vaatteet voi myös esimerkiksi harjata ja tuulettaa. Bakteerit kuolevat myös saunan kuumuudessa.

Puhdistushoitotulosten seuranta

Silloin kun tavoitteena on MRSA-kantajuuden pysyvä hävittäminen ja MRSA-riskitiedon poistaminen potilastietojärjestelmästä, puhdistushoidon jälkeen otetaan MRSA-seulontanäytteet tutkittavan nenästä, nielusta, nivusista ja mahdollisista ihorikoista. Näytteet otetaan kolmen viikon, neljän kuukauden ja vuoden kohdalla puhdistushoidon jälkeen.

Jos näytteet ovat positiiviset, eli puhdistushoito on epäonnistunut, potilaalle ja perheelle voidaan tarvittaessa antaa uusi puhdistushoito. Näin toimitaan varsinkin, jos kyseessä on terveydenhuollon työntekijä, jonka kantajuus halutaan pysyvästi poistaa. Silloin kun puhdistushoidon aiheena on PVL-positiivisen MRSA-bakteerin tai herkän S. aureuksen aiheuttamat toistuvat paiseet, ja jos annetun puhdistushoidon jälkeen paiseet ovat lakanneet ilmaantumasta, mutta kantajuus näkyy edelleen näytteissä, voidaan joskus myös tyytyä tällaiseen tilanteeseen. Puhdistushoitoa ei tarvitse toistaa vain pelkän bakteerin olemassaolon vuoksi, jos se ei enää aiheuta oireita. Jos puhdistushoitoa ei toisteta tai tilannetta jäädään seuraamaan, myöskään seurantanäytteitä ei oteta, ellei myöhemmin haluta erityisesti päästä eroon potilastietojärjestelmän MRSA-riskitiedosta. Kantajuuden poistumisen seuranta voi aiheuttaa pitkäaikaista stressiä erityisesti henkilöille, jotka ovat muuten taipuvaisia huolestumaan terveydentilaan liittyvistä poikkeamista. Se voi olla haitallisempaa kuin itse bakteerin kantajuus. Tällaista mielipahan aiheuttamista pyritään hoidossa ennakoimaan ja välttämään.

Jos näytteet ovat olleet toistuvasti negatiiviset vuoteen asti, MRSA:n voidaan katsoa hävinneen ja potilastietojärjestelmään merkitty riskitieto voidaan poistaa.

Ennen kuin riskitieto poistetaan, MRSA-kantajaa hoidetaan sairaalassa edelleen MRSA:n potilaan hoitoon ohjeistettujen varotoimien mukaan: potilas sijoitetaan sairaalahoidossa edelleen yhden hengen huoneeseen, jossa toimiessaan henkilökunta noudattaa hyvää käsihygieniaa ja käyttää aina lähihoidossa suojaimia (pitkähihainen essu tai suojatakki, suojakäsineet) ja MRSA:ta sisältävän haavan hoidossa kirurgista suu-nenäsuojusta. Potilaan poistuessa huoneestaan sairaalassa esimerkiksi tv-huoneeseen tai tutkimuskäynnille muuhun yksikköön hänellä on mieluiten puhdas vaatekerta (ei haavaeritteitä tai hilseitä) ja hän desinfioi kätensä ennen lähtöä. Tällaista potilasta ei kuitenkaan sijoiteta vuodeosastohoidossa samaan huoneeseen muiden MRSA-kantajien kanssa, ettei hän saisi uutta tartuntaa. Kun riskitieto on poistettu näytteiden oltua negatiivisia vuoden ajan, noudatetaan potilaan hoidossa tavanomaisia varotoimia, joka tarkoittaa, että henkilökunta noudattaa normaalia hyvää käsihygieniaa ja esimerkiksi että hoitoympäristö siivotaan päivittäin.

Miten muuten ihoinfektioriskiä voi pienentää?

Stafylokokin kantajat voivat pienentää ihoinfektioiden ja paiseiden syntymisriskiä välttämällä ihovaurioita ja esimerkiksi desinfioimalla ihon ennen ihokarvojen ajelua tai poistamista. Tämä on hyvä muistaa myös puhdistushoidon jälkeen. Ihokarvojen karvatuppiin syntyy helposti infektio, jos bakteerit pääsevät pienestäkin vauriokohdasta sisään.

Tulostettavat potilasohjeet:

Potilasohje MRSA-puhdistushoito (PDF)

Potilasohje herkkä S. aureus-puhdistushoito (PDF)

MRSA/MRSS decolonization instructions for patients (PDF)