MRSA-kantajuus aikuisella

Useimmat meistä eivät tiedä, ovatko MRSA-kantajia vai eivät. Kotioloissa asialla on harvoin merkitystä, ja siten kantajuutta ei lähdetä etsimään ilman erityistä syytä.

MRSA saattaa löytyä, kun infektion aiheuttajaa etsitään bakteeriviljelyin. Sairaaloissa MRSA:ta voidaan etsiä myös oireettomilta ihon ja nenänielun näytteistä (ns. seulontanäytteet) tartuntojen torjumiseksi.

Suurin osa MRSA-kantajista ei koskaan sairastu MRSA:n aiheuttamaan infektioon.

MRSA-bakteeri aiheuttaa useimmiten lieviä ihoinfektioita, mutta myös leikkauksen jälkeiset haava- ja yleisinfektiot ovat mahdollisia.

MRSA-infektion hoitoon löytyy tehokkaita antibiootteja. Pinnallisissa ihoinfektioissa voi riittää paikallishoito ja mahdollisen märkäpesäkkeen avaus. Jos ilmenee toistuvia ihon märkäpesäkkeitä, voidaan harkita myös laajamittaisempaa, ns. puhdistushoitoa. Oireettomat kantajat eivät tarvitse hoitoa.

MRSA voi levitä henkilöstä toiseen koskettamalla. Suuri osa MRSA-tartunnoista todetaan sairaalan ulkopuolella. MRSA, kuten muutkin ihon normaaliin pintaflooraan kuuluvat bakteerit, voi levitä perheenjäsenten kesken. MRSA-epidemioita on kuvattu myös sairaaloissa. Terveiden ihmisten riski saada MRSA-infektio on pieni. MRSA ei leviä ilman välityksellä.

MRSA-kantajuuteen voi liittyä aiheettomia pelkoja ja vääriä asenteita. Kuten edellä on kuvattu, MRSA-kantajien riski sairastua infektioihin ei ole merkittävästi suurentunut. MRSA-kantajuus ei ole sairaus tai riski lähiympäristön hyvinvoinnille. Kantajuudesta ei tarvitse kertoa kenellekään sairaalan tai hoitopaikan ulkopuolella.

Lääkäriin tai sairaalahoitoon mennessä omasta tai perheenjäsenen kantajuudesta kannattaa kertoa, koska tieto vaikuttaa mahdollisen antibiootin valintaan ja tartunnan torjuntatoimiin. Sairaalassakaan MRSA-kantajan riski oireiseen infektioon ei ole kovin suuri, eikä kantajuus vaikuta hoitoon pääsyyn.

Sairaalassa pyritään estämään MRSA:n leviämistä potilaasta toiseen, sillä sairaalapotilaat ovat alttiimpia oireisille infektioille heikentyneen vastustuskyvyn ja erilaisten toimenpiteiden takia. Sekä valtakunnallisesti että sairaanhoitopiireittäin on laadittu MRSA:n leviämisen torjuntaohjeet terveydenhuollon ammattilaisille. Useissa sairaaloissa ylläpidetään sähköistä rekisteriä kantajien tunnistamiseksi.

Tärkein leviämistä ehkäisevä toimi on henkilökunnan, potilaiden ja myös vierailijoiden käsihygienia, joka perustuu alkoholipohjaisen käsihuuhteen käyttöön. Saatte henkilökunnalta ohjausta käsihygieniasta. Vierailut sallitaan normaalisti henkilökunnan ohjauksessa. Henkilökunta käyttää suojaimia lähihoidossa. MRSA-kantaja sijoitetaan yleensä yhden hengen huoneeseen tai huoneeseen, jossa on muita MRSA-kantajia.

Lisäksi MRSA:n pääsyä ihon pinnalta syvempiin kudoksiin estetään henkilökunnan aseptisilla toimintatavoilla, erityisesti ihoa läpäisevissä toimenpiteissä (katetrien laitto, leikkaukset).

MRSA-kantajuus ei vaikuta normaaliin elämään (esim. koti, harrastukset, ihmissuhteet, seksi, vierailut, lemmikkieläimet) millään lailla.

Hyvää hygieniaa tulee noudattaa kotona riippumatta siitä, onko MRSA-kantaja tai ei:

• Kädet pestään saippualla huolellisesti WC:ssä käynnin jälkeen ja ennen elintarvikkeiden käsittelyä.

• Kosteusvoiteella ehkäistään ihon halkeilu.

• Perheenjäsenillä on, myös urheiluharrastuksissa, henkilökohtaiset pyyhkeet, hygienia- ja kosmetiikkatuotteet ja partakoneenterät.

• Erittävien haavojen ja ihorikkojen tulee olla peitettynä. Käytetyt haavan sidostarpeet laitetaan suoraan roskiin. Laajempien haavojen hoidossa noudatetaan osastolta saatuja ohjeita. Kädet pestään ennen ja jälkeen haavan hoidon.

• Kertakäyttöiset nenäliinat laitetaan käytön jälkeen suoraan roskiin, minkä jälkeen kädet pestään.

• Siivouksessa käytetään normaaleja kaupasta saatavia pesuaineita.

• Pyykinpesussa käytetään normaaleja pesuaineita ja tekstiilin pesuohjeita.

• Tavallisia astioita voi käyttää, ja ne pestään tavanomaisesti. Astiat otetaan käyttöön kuivina.

Kantajuuden kesto on hyvin yksilöllistä. Joillakin se häviää saman tien, joillakin se voi kestää vuosia. Kestoon vaikuttavat muun muassa pitkäaikaiset sairaudet, krooniset ihosairaudet ja perinnölliset tekijät.

Terveellä henkilöllä kantajuuden kestolla ei ole merkitystä, ja sitä ei rutiininomaisesti tutkita. Toistuvasti terveydenhuollon palveluja tarvitsevalle kantajuuden kesto arvioidaan tapauskohtaisesti, bakteeriviljelynäytteiden avulla. Arvio tehdään aikaisintaan vuoden kuluttua viimeisestä positiivisesta näytteestä.

Tulostettava ohje: