ESBL-kantajuus iäkkäällä
Useimmat meistä eivät tiedä, ovatko ESBL-kantajia vai eivät. Kotioloissa asialla on harvoin merkitystä, ja siten kantajuutta ei tutkita ilman erityistä syytä.
ESBL saattaa löytyä, kun infektion aiheuttajaa etsitään ottamalla bakteeriviljely esimerkiksi virtsasta, verestä tai haavasta. Se voi tulla esiin myös, kun ulkomailla sairaalahoidossa olleilta otetaan näytteitä antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien löytämiseksi.
ESBL-kantajuus on yleensä oireetonta. Oireettomia kantajia ei tarvitse hoitaa, sillä siitä ei ole potilaalle hyötyä, ja hän voi altistua tarpeettomasti antibioottihoidon sivuvaikutuksille.
ESBL-infektiot ilmenevät yleisimmin virtsateissä tai vatsan alueella. Vaikka ESBL-bakteeri onkin vastustuskykyinen monille antibiooteille, on olemassa tehokkaita lääkkeitä.
ESBL-tartunnan voi saada ruoan tai juoman välityksellä. Tartuntariski on suurempi ulkomailla kuin kotimaassa. Matkan aikana kannattaa valita erityisen tarkkaan ruoka ja juoma ja niiden ostospaikka sekä huolehtia käsihygieniasta. Lisäohjeita matkailijan terveysoppaassa:
ESBL-tartunnan saa helpommin, jos käyttää samanaikaisesti antibiootteja, joka tuhoavat suolen muita, antibiooteille herkempiä bakteerikantoja. Samoin elintarviketeollisuudessa käytetyt antibiootit lisäävät tartuntariskiä.
ESBL voi levitä myös henkilöstä toiseen läheisessä kontaktissa sekä kotona että sairaalassa (esim. käsien välityksellä). Sairaalassa käytetään myös runsaasti antibiootteja, jotka voivat antaa kasvuedun ESBL-kannoille. ESBL-bakteeri ei leviä ilman välityksellä.
ESBL-kantajien riski sairastua infektioihin ei ole merkittävästi suurentunut. ESBL-kantajuus ei ole sairaus tai riski lähiympäristön hyvinvoinnille. Kantajuudesta ei tarvitse kertoa kenellekään sairaalan tai hoitopaikan ulkopuolella.
Sairaalassa riski infektioihin on suurempi, esimerkiksi virtsateiden katetrien tai vatsan alueen leikkausten seurauksena. Sairaalassakaan ESBL-kantajan riski oireiseen infektioon ei ole kovin suuri eikä kantajuus vaikuta hoitoon pääsyyn. Kantajuudesta kannattaa kertoa lääkärille, sillä se voi vaikuttaa antibiootin valintaan, erityisesti virtsateiden- ja vatsan alueen infektioissa.
ESBL-kantajuus ei vaikuta normaaliin elämään (esim. koti, harrastukset, ihmissuhteet, seksi, läheisten, esim lapsenlapsien vierailut, lemmikkieläimet) millään lailla. Tarpeettomia antibioottikuureja kannattaa välttää.
Hyvää hygieniaa tulee noudattaa kotona riippumatta siitä, onko ESBL-kantaja tai ei:
Kädet pestään saippualla huolellisesti WC:ssä käynnin ja eritteiden käsittelyn (esim. vaipat) jälkeen ja ennen elintarvikkeiden käsittelyä.
Perheenjäsenillä on myös urheiluharrastuksissa on henkilökohtaiset pyyhkeet, hygienia- ja kosmetiikkatuotteet ja partakoneenterät.
Erittävien haavojen ja ihorikkojen tulee olla peitettynä. Käytetyt haavan sidostarpeet laitetaan suoraan roskiin. Laajempien haavojen hoidossa noudatetaan osastolta saatuja ohjeita. Kädet pestään ennen ja jälkeen haavan hoidon.
Kertakäyttöiset nenäliinat laitetaan käytön jälkeen suoraan roskiin, minkä jälkeen kädet pestään.
Siivouksessa käytetään normaaleja kaupasta saatavia pesuaineita.
Pyykinpesussa käytetään normaaleja pesuaineita ja tekstiilin pesuohjeita.
Tavallisia astioita voi käyttää, ja ne pestään tavanomaisesti. Astiat otetaan käyttöön kuivina.
Sekä valtakunnallisesti että sairaanhoitopiireittäin on laadittu tartuntojen torjuntaohjeet terveydenhuollon ammattilaisille. Useissa sairaaloissa ylläpidetään sähköistä muistutusta ESBL-kantajien tunnistamiseksi.
Yleensä ESBL-E. colin leviämisen estämiseksi riittää, että sekä potilaat että henkilökunta noudattavat hyvää käsihygieniaa, erityisesti eritekontaktin yhteydessä. Henkilökunta antaa ohjausta käsihygienian toteuttamisessa. Joskus potilas voidaan sijoittaa yhden hengen huoneeseen paikallisten ohjeiden mukaisesti, jos tartuttavuus arvioidaan erityisen suureksi tai jos osaston muut potilaat ovat erityisen infektioherkkiä. Myös tarpeettomien, liian laajakirjoisten ja pitkien antibioottikuurien välttäminen on tärkeää.
ESBL:n ja muiden suolistobakteerien aiheuttamia infektioita voidaan estää myös tavanomaisilla aseptisilla toimintatavoilla erilaisissa toimenpiteissä.
ESBL-kantajuus ei vaikuta hoito- tai asuinpaikan valintaan. Jos tartuntariski arvioidaan erityisen suureksi, pyritään järjestämään yhden hengen huone.
ESBL-kantajuus ei vaikuta iäkkään henkilön hoidon laatuun tai mahdollisuuksiin virkistykseen ja kuntoutukseen. Henkilökunta antaa tarkemmat ohjeet yksikön toimintatavoista.
Kantajuuden kesto on yksilöllistä. Joillakin se häviää saman tien, joillakin se voi kestää vuosia. Kantajuutta voivat pidentää muun muassa toistuvat antibioottikuurit, krooniset suolistosairaudet ja virtsatiekatetrit.
Kotioloissa suolistobakteerien antibioottiherkkyydellä ei ole merkitystä, ja siten ESBL-kantajuutta ei rutiininomaisesti tutkita.
Toistuvasti sairaalapalveluja tarvitsevalla kantajuuden kesto arvioidaan tapauskohtaisesti. Arvio tehdään aikaisintaan vuoden kuluttua viimeisestä positiivisesta näytteestä.
Tulostettava ohje:
Miten ESBL-kantajuus huomataan?
Useimmat meistä eivät tiedä, ovatko ESBL-kantajia vai eivät. Kotioloissa asialla on harvoin merkitystä, ja siten kantajuutta ei tutkita ilman erityistä syytä.
ESBL saattaa löytyä, kun infektion aiheuttajaa etsitään ottamalla bakteeriviljely esimerkiksi virtsasta, verestä tai haavasta. Se voi tulla esiin myös, kun ulkomailla sairaalahoidossa olleilta otetaan näytteitä antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien löytämiseksi.
Minkälaisia infektioita ESBL-bakteerit aiheuttavat ja miten ne hoidetaan?
ESBL-kantajuus on yleensä oireetonta. Oireettomia kantajia ei tarvitse hoitaa, sillä siitä ei ole potilaalle hyötyä, ja hän voi altistua tarpeettomasti antibioottihoidon sivuvaikutuksille.
ESBL-infektiot ilmenevät yleisimmin virtsateissä tai vatsan alueella. Vaikka ESBL-bakteeri onkin vastustuskykyinen monille antibiooteille, on olemassa tehokkaita lääkkeitä.
Miten ESBL tarttuu?
ESBL-tartunnan voi saada ruoan tai juoman välityksellä. Tartuntariski on suurempi ulkomailla kuin kotimaassa. Matkan aikana kannattaa valita erityisen tarkkaan ruoka ja juoma ja niiden ostospaikka sekä huolehtia käsihygieniasta. Lisäohjeita matkailijan terveysoppaassa:
ESBL-tartunnan saa helpommin, jos käyttää samanaikaisesti antibiootteja, joka tuhoavat suolen muita, antibiooteille herkempiä bakteerikantoja. Samoin elintarviketeollisuudessa käytetyt antibiootit lisäävät tartuntariskiä.
ESBL voi levitä myös henkilöstä toiseen läheisessä kontaktissa sekä kotona että sairaalassa (esim. käsien välityksellä). Sairaalassa käytetään myös runsaasti antibiootteja, jotka voivat antaa kasvuedun ESBL-kannoille. ESBL-bakteeri ei leviä ilman välityksellä.
ESBL-kantajuuden merkitys sekä siitä kertominen kotona ja sairaalassa
ESBL-kantajien riski sairastua infektioihin ei ole merkittävästi suurentunut. ESBL-kantajuus ei ole sairaus tai riski lähiympäristön hyvinvoinnille. Kantajuudesta ei tarvitse kertoa kenellekään sairaalan tai hoitopaikan ulkopuolella.
Sairaalassa riski infektioihin on suurempi, esimerkiksi virtsateiden katetrien tai vatsan alueen leikkausten seurauksena. Sairaalassakaan ESBL-kantajan riski oireiseen infektioon ei ole kovin suuri eikä kantajuus vaikuta hoitoon pääsyyn. Kantajuudesta kannattaa kertoa lääkärille, sillä se voi vaikuttaa antibiootin valintaan, erityisesti virtsateiden- ja vatsan alueen infektioissa.
Hygieniakäytännöt kotona
ESBL-kantajuus ei vaikuta normaaliin elämään (esim. koti, harrastukset, ihmissuhteet, seksi, läheisten, esim lapsenlapsien vierailut, lemmikkieläimet) millään lailla. Tarpeettomia antibioottikuureja kannattaa välttää.
Hyvää hygieniaa tulee noudattaa kotona riippumatta siitä, onko ESBL-kantaja tai ei:
Kädet pestään saippualla huolellisesti WC:ssä käynnin ja eritteiden käsittelyn (esim. vaipat) jälkeen ja ennen elintarvikkeiden käsittelyä.
Perheenjäsenillä on myös urheiluharrastuksissa on henkilökohtaiset pyyhkeet, hygienia- ja kosmetiikkatuotteet ja partakoneenterät.
Erittävien haavojen ja ihorikkojen tulee olla peitettynä. Käytetyt haavan sidostarpeet laitetaan suoraan roskiin. Laajempien haavojen hoidossa noudatetaan osastolta saatuja ohjeita. Kädet pestään ennen ja jälkeen haavan hoidon.
Kertakäyttöiset nenäliinat laitetaan käytön jälkeen suoraan roskiin, minkä jälkeen kädet pestään.
Siivouksessa käytetään normaaleja kaupasta saatavia pesuaineita.
Pyykinpesussa käytetään normaaleja pesuaineita ja tekstiilin pesuohjeita.
Tavallisia astioita voi käyttää, ja ne pestään tavanomaisesti. Astiat otetaan käyttöön kuivina.
Tartuntojen ehkäiseminen sairaalassa
Sekä valtakunnallisesti että sairaanhoitopiireittäin on laadittu tartuntojen torjuntaohjeet terveydenhuollon ammattilaisille. Useissa sairaaloissa ylläpidetään sähköistä muistutusta ESBL-kantajien tunnistamiseksi.
Yleensä ESBL-E. colin leviämisen estämiseksi riittää, että sekä potilaat että henkilökunta noudattavat hyvää käsihygieniaa, erityisesti eritekontaktin yhteydessä. Henkilökunta antaa ohjausta käsihygienian toteuttamisessa. Joskus potilas voidaan sijoittaa yhden hengen huoneeseen paikallisten ohjeiden mukaisesti, jos tartuttavuus arvioidaan erityisen suureksi tai jos osaston muut potilaat ovat erityisen infektioherkkiä. Myös tarpeettomien, liian laajakirjoisten ja pitkien antibioottikuurien välttäminen on tärkeää.
ESBL:n ja muiden suolistobakteerien aiheuttamia infektioita voidaan estää myös tavanomaisilla aseptisilla toimintatavoilla erilaisissa toimenpiteissä.
Miten ESBL-kantajuus vaikuttaa palveluasumiseen tai asumiseen muissa hoivayksiköissä?
ESBL-kantajuus ei vaikuta hoito- tai asuinpaikan valintaan. Jos tartuntariski arvioidaan erityisen suureksi, pyritään järjestämään yhden hengen huone.
ESBL-kantajuus ei vaikuta iäkkään henkilön hoidon laatuun tai mahdollisuuksiin virkistykseen ja kuntoutukseen. Henkilökunta antaa tarkemmat ohjeet yksikön toimintatavoista.
Kantajuuden kesto
Kantajuuden kesto on yksilöllistä. Joillakin se häviää saman tien, joillakin se voi kestää vuosia. Kantajuutta voivat pidentää muun muassa toistuvat antibioottikuurit, krooniset suolistosairaudet ja virtsatiekatetrit.
Kotioloissa suolistobakteerien antibioottiherkkyydellä ei ole merkitystä, ja siten ESBL-kantajuutta ei rutiininomaisesti tutkita.
Toistuvasti sairaalapalveluja tarvitsevalla kantajuuden kesto arvioidaan tapauskohtaisesti. Arvio tehdään aikaisintaan vuoden kuluttua viimeisestä positiivisesta näytteestä.
Tulostettava ohje:
Tarkistettu 16.11.2017