Suoliston ameboita on monenlaisia; useimmat ulostetta mikroskoopilla tutkittaessa löytyvät amebat ovat harmittomia, mutta yksi niistä, Entamoeba histolytica voi aiheuttaa oireisen taudin, amebiaasin. Amebiaasitartunta saadaan uloste-suu reittiä, useimmiten saastuneen ruoan tai juoman välityksellä. Yleensä tauti saadaan tropiikkiin tai subtropiikkiin suuntautuneen matkan tuliaisina.

Itämisaika voi olla viikosta jopa muutamiin kuukausiin. Tyypillisimmillään amebiaasi on äkillinen ripulitauti, jopa raju veriripuli. Joskus oireet ovat lievempiä ja epämääräisiä pitkittyneitä suolioireita. Suurimmalla osalla Entamoeba histolytica –infektio on kuitenkin täysin oireeton. Hyvin harvoin Entamoeba histolytica leviää suolen ulkopuolelle tehden paiseen, useimmiten maksaan; tällaisia infektioita todetaan Suomessa harvemmin kuin vuosittain.  Lue lisää Entamoeba histolysticasta.

Oireinen amebiaasi hoidetaan metronidatsolilla (Trikozol, Flagyl). Metronidatsoli ei kuitenkaan häädä ameban kystia suolesta, minkä takia annetaan lisäksi toista lääkettä, ettei tauti uusisi. Oireettomat kantajat, joita on siis suurin osa, hoidetaan pelkästään kystiin tehoavalla lääkityksellä. Hoitotulos varmistetaan kontrolliulostenäytteillä.

Muut suolistosta löytyvät amebat eivät aiheuta oireita ja ne ovat sivulöydöksiä, joita ei pidä hoitaa. Näitä ovat muun muassa Entamoeba coli, Entamoeba hartmanni, Endolimax nana sekä Entamoeba dispar. Näistä viimeisin näyttää mikroskoopissa täysin samalta kuin Entamoeba histolytica, minkä vuoksi ulosteen parasiittinäytteen vastauksessa voi lukea esimerkiksiEntamoeba histolytica/dispar. Koska Entamoeba histolytica pitää hoitaa aina, mutta Entamoeba disparia ei hoideta koskaan, tarvitaan tällöin jatkotutkimuksia. Näiden kahden erottamiseen käytetään joko antigeenitestiä (F-EhistAg) tai nukleiinihappomenetelmää  (F-ParaNh0).