Borrelioosin oireet

Suuri osa puutiaisen borreliatartunnoista paranee itsestään ilman, että niistä koskaan seuraa oireita eli ihoborrelioosia tai taudin myöhempää muotoa.

​Ihoborrelioosi

Jos syntyy ihoborrelioosi, se alkaa näkyä pistopaikan ympärillä aikaisintaan kolmen vuorokauden (keskimäärin noin viikon) kuluttua. Se kasvaa halkaisijaltaan tyypillisesti yli viiden senttimetrin kokoiseksi punoittavaksi rengasmaiseksi ihomuutokseksi. Se voi myös olla väriltään tasainen, kaaren muotoinen ja useiden kymmenien senttimetrien läpimittainen. Se säilyy useita viikkoja ja häviää lopulta viikkojen kuluessa vaalenemalla.

Joskus ihomuutoksia voi ilmaantua useampia. Noin 50–60 prosenttia niistä potilaista, joille sittemmin kehittyy levinnyt borrelioosi, tunnistaa sairastaneensa ihoborrelioosin. Ihoborrelioosivaihetta ei aina siis näy tai se voi jäädä huomaamatta. Sairastettu ihoborrelioosi ei siis ole ehdoton edellytys sille, että myöhemmin voidaan epäillä levinnyttä borrelioosia. Se on toki hyvä johtolanka borrelioosista silloin, kun potilaan erikoisten oireiden syytä pohditaan.

Toinen, harvinaisempi ihoborrelioosin muoto on pehmeä ihokasvannainen, lymfosytooma, joka voi ilmaantua lähelle puutiaisen pistokohtaa kuten korvanlehteen tai nännipihaan.

Ihoborrelioosi voi parantua itsestään. Se pitää kuitenkin hoitaa aina antibioottihoidolla, ettei tauti myöhemmin leviäisi.

Levinnyt borrelioosi

Jos ihoborrelioosivaihe on jäänyt huomaamatta, eikä sitä ole hoidettu, pienellä osalla tartunta saattaa sen jälkeen levitä elimistössä. Tyypillisesti 1–3 kuukauden kuluessa tartunnasta ilmaantuu esimerkiksi lämpöilyä, pään- ja lihassärkyä ja voimakasta väsymystä, joita esiintyy sinänsä myös monissa muissa yleisinfektioissa. Lisäksi voi esiintyä erilaisia oireita hermoston ja joskus nivelten alueelta. Oireet ovat usein niin voimakkaita, että ne eivät jää huomaamatta.

Jos borrelia on hermostohakuista tyyppiä, ensioire voi olla kasvohermohalvaus tai hermojuuritulehdus (polyradikuliitti) yhdessä lievän aivokalvotulehduksen kanssa. Ne ovat Suomessa tavallisimmat levinneen borrelioosin taudinkuvat. Hermojuuritulehduksen oireena on usein aivan uudenlainen repivä särky iholla ja lihaksissa, esimerkiksi vatsalla, selässä tai raajassa. Iho voi olla kosketusarka tai raaja voi tuntua puutuneelta. Oire on pahin yleensä yöllä. Myös päänsäryn voimakkuus voi vaihdella päivästä toiseen. Pitkittynyt aivotulehdus, johon liittyy vaikeita yleisoireita ja tajunnan muutoksia, tai krooninen ääreishermotulehdus, johon voi liittyä tumma ihottuma-alue ja ohentunut ihonalaiskudos (acrodermatitis chronica atrophicans, ACA) ovat mahdollisia, mutta harvinaisia myöhäisvaiheen muutoksia.

Nivelhakuinen borreliatyyppi on Suomessa harvinaisempi. Se oireilee yleensä polvessa tai lonkassa, ja siihen liittyy joskus nivelen turpoilua, joka voi kestää viikkoja ja taas uusiutua, ellei sitä hoideta. Sydäntulehdus ja silmän sisäosan tulehdukset ovat mahdollisia, mutta harvinaisempia lisäoireita

Borrelioosin taudinkuvaan ei liity nuhaa, yskää, kurkkukipua, virtsavaivoja eikä ripulia.


Edellinen sivuSeuraava sivu

 


Borrelioosin taudinkuvaan ei liity nuhaa, yskää, kurkkukipua, virtsavaivoja eikä ripulia.