Rabies

Rabies on viruksen aiheuttama tauti, johon voivat sairastua periaatteessa kaikki nisäkkäät. Eläinten rabiesta kutsutaan raivotaudiksi, ja ihmisten tautia vesikauhuksi. Rabiesta esiintyy Etelämannerta lukuun ottamatta kaikissa maanosissa. Jopa puolet maailman väestöstä elää alueella, jossa he altistuvat tartunnalle. Vuosittain 50 000–60 000 ihmisen arvioidaan kuolevan vesikauhuun.

Ihmisen kannalta tärkein rabiestartunnan lähde on Aasiassa, Afrikassa sekä Etelä- ja Väli-Amerikassa rokottamaton kotieläinkanta (erityisesti koirat), teollistuneissa maissa tavallisimmin villieläimet. Euroopassa eläimillä rabiesta esiintyy eniten Venäjällä, Ukrainassa ja Valko-Venäjällä. Alueilla, joista maanisäkkäiden levittämä rabies on hävitetty, voi silti esiintyä lepakkorabiesta. Suomi on ollut virallisesti rabiesvapaa maa vuodesta 1991 lähtien. Viimeisin tuontieläimen raivotauti todettiin syksyllä 2007 Intiasta Suomeen laittomasti maahantuodulla koiranpennulla. Lepakkoraivotautia on todettu Suomessa lepakoissa vuosina 2009, 2016 ja 2017.

Tauti tarttuu ihmiseen rabiekseen sairastuneen eläimen syljen välityksellä. Ihminen saa tartunnan yleensä sairaan eläimen puremasta, mutta se on mahdollinen myös haavan tai limakalvojen nuolaisun välityksellä. Rabies ei tartu ihmisestä toiseen.

Suomalaisella matkailijalla tartunta on mahdollinen ulkomailla rabieksen esiintymisalueella tapahtuneen altistuksen vuoksi, erityisesti kulkukoiran tai kissan puremasta. Tartuttava eläin voi olla oireeton tai rabiesoireiseksi epäilty. Matkailijat ovat usein tietämättömiä matkakohteeseen liittyvästä rabiesriskistä. Ulkomailla tapahtuneen altistuksen jälkeen tulee hakeutua viipymättä lääkäriin, joka arvioi rabiesriskin todennäköisyyden. Suomessa on eläinten tuontiin asetettu erityiset rokotus- ja terveystutkimusvaatimukset rabieksen maahantuonnin estämiseksi. Eläinten laiton maahantuonti rabieksen esiintymisalueelta voi aiheuttaa tartuntariskin, jonka seuraukset voivat koitua kohtalokkaiksi ja kalliiksi. Eläimen rabiesepäilystä tulee ilmoittaa kunnaneläinlääkärille ja epäilyn vahvistuessa läänineläinlääkäri tekee eläimen lopettamispäätöksen. Rabiesaltistumisen epäilyn Suomessa aiheuttavat myös villieläimen purema itärajalla (erityisesti kaakkoisrajalla) Venäjän läheisyyden takia lepakkokontakti sekä rabiessyöttirokotteen joutuminen limakalvolle tai rikkinäiselle iholle.

Rabiesaltistuksen jälkeen puremahaava tulee huuhdella vedellä ja pestä saippualla noin 15 minuutin ajan sekä desinfioida 70-prosenttisella alkoholihuuhteella. Altistuneelle aloitetaan rabiesrokotusten sarja mahdollisimman pian, mielellään vuorokauden kuluessa altistuksesta. Täysin sama hoito aloitetaan, vaikka altistuksesta olisi kulunut pidempäänkin. Ehkäisyyn on käytettävissä myös rabiesviruksen vasta-ainetta sisältävää immunoglobuliinia. Puremahaavan hoidoksi harkitaan antibioottia ja huolehditaan voimassa olevasta jäykkäkouristusrokotuksesta.