Tropiikinmatkailijan kuumetaudit ovat pääsääntöisesti samoja kuin kotimaassa. Nuhaflunssia ja virtsatieninfektioita voi sairastaa missä vain. Influenssaakin esiintyy ympäri maailman. Kuumeiseen ripulitautiin matkoilla kuitenkin sairastuu paljon todennäköisemmin kuin pysyttelemällä kotimaan kamaralla.
Tropiikissa ja subtropiikissa esiintyy paljon kuumetauteja, jotka meillä ovat joko hyvin harvinaisia tai joita ei Suomesta voi saada lainkaan. Matkailijalle näistä merkittävimmät ja yleisimmät ovat malaria ja lavantauti sekä dengue. Näistä kaksi ensimmäistä vaativat lääkehoitoa nopealla aikataululla. Kaikkiin kuuluu korkea kuume ja yleisoireet, kuten päänsärky, lihaskivut ja vatsakipu. Dengueta ja joskus lavantautiakin sairastavalle voi tulla ihomuutoksia, jotka voivat antaa vihjeen taudin aiheuttajasta. Malarian riski on suurin trooppisessa Afrikassa, sekä kaupungeissa että maaseudulla ja taudin voi saada myös estolääkityksestä huolimatta.
Käytännössä pelkästään taudinkuvan perusteella näitä tauteja ei voi luotettavasti diagnosoida. Koska malaria, lavantauti ja muut bakteeri-infektiot ovat hengenvaarallisia, selvitellään matkailleen kuumeilijan tilannetta yleensä sairaalapäivystyksessä, jos taustalla on matka malaria-alueelle ja kuumeen syy ei ole muuten selvä. Useimmilla terveyskeskuksilla ja yksityisillä lääkäriasemilla ei ole mahdollisuutta ottaa ja tutkia malarianäytteitä.
Yleisenä ohjeena voi pitää, että jos muutaman viikon sisällä tropiikin tai subtropiikin matkan jälkeen nousee korkea kuume eikä ole nuhaflunssaa tai muuten ole selvää, mistä kuume johtuu, on hakeuduttava päivystykselliseen lääkärin arvioon.
Usein kuumetauti iskee matkan aikana. Silloinkin pätevät samat ohjeet. Päteviä lääkäreitä ja hyvin varusteltuja luotettavia sairaaloita tai klinikoita on lähes joka maassa. Monet matkailijat ostavat antibiootteja joko reseptillä ennen lähtöään kotimaasta tai matkakohteessa ja aloittavat antibioottikuurin oman arvionsa mukaan. Käytäntö ei ole suositeltava monestakaan syystä. Ensinnäkin vaaditaan lääkärin ammattitaitoa arvioimaan, mikä tauti on kyseessä. Kyseessä voi olla malaria tai virustauti, joihin antibiootit eivät tehoa. Tarvitaan myös lääkärin asiantuntemusta arvioimaan, mitä antibioottia tarvitaan, jos kyseessä on bakteeritauti. Esimerkiksi lavantautiin ei mikään suun kautta otettava antibiootti tehoa luotettavasti, vaan joudutaan käyttämään suonensisäistä hoitoa, ellei bakteerin herkkyys antibiooteille ole tiedossa. Paikalliset lääkärit ovat yleensä hyviä arvioimaan kuumetautien syitä ja parasta hoitoa, koska he tietävät, mitä tauteja alueella esiintyy. Tärkeää on hakeutua riittävän herkästi lääkäriin.
Toiseksi antibioottihoito altistaa antibiooteille vastustuskykyisille bakteereille, jotka ovat useimmissa muissa maissa paljon yleisempiä kuin Suomessa. Esimerkiksi Auroran sairaalan infektiolääkärin, professori Anu Kanteleen johtamassa tutkimuksessa vastustuskykyistä ESBL-ominaisuutta kantavan bakteerin sai 21 prosenttia niistä matkailijoista, jotka sairastuivat turistiripuliin mutta eivät syöneet antibioottikuuria. Sitä vastoin 37 prosenttia ripuliin sairastuneista, jotka käyttivät antibioottia, sai kyseisen ongelmabakteerin.
Dengue on eksoottisista virustaudeista yleisin kuumeen aiheuttaja matkailijalla. Siihen ei ole tehoavaa viruslääkitystä ja tauti paranee itsekseen, mutta usein oireet ovat niin vakavat, että tarvitaan sairaalahoitoa ja -seurantaa.
Matkalla ihmisten seksikäyttäytyminen usein muuttuu tavallista riskialttiimmaksi. Huomattava osa hiv-infektioista on saatu ulkomailta. Hiv-infektioon on olemassa hyvä hoito ja sen diagnosointi on siten erittäin tärkeää. Hiv-virus leviää suojaamattomassa seksissä tai verikontaktissa (suonensisäiset huumeet). Noin puolelle hiv-infektion saaneista tulee joidenkin viikkojen kuluessa tartunnasta ensitauti, jonka oireisiin kuuluvat lämpöily ja yleisoireet, kuten kurkkukipu, päänsärky ja lihas- sekä nivelsäryt. Hiv-testiin tulee hakeutua, jos on ollut riskikäyttäytymistä ja tulee epäselvä kuumetauti. Testissä tulee käydä, vaikka ei olisikaan oireita, jos on ollut suojaamatonta seksiä. Samalla pitää ottaa myös muut sukupuolitautitestit eli kuppa-, tippuri- ja klamydianäytteet. Monissa maissa näiden tautien esiintyvyys on moninkertaista Suomeen verrattuna ja siten myös riski saada sukupuolitauti suojaamattomassa seksissä on moninkertainen. Kondomit kannattaa ottaa mukaan jo kotimaasta.