MRSA-kantajuus vastasyntyneellä ja lapsella
Useimmat meistä eivät tiedä, ovatko MRSA-kantajia vai eivät. Kotioloissa asialla on harvoin merkitystä, ja siten kantajuutta ei lähdetä etsimään ilman erityistä syytä.
MRSA saattaa löytyä, kun infektion aiheuttajaa etsitään bakteeriviljelyin. Sairaaloissa MRSA:ta voidaan etsiä myös oireettomilta ihon ja nenänielun näytteistä (ns. seulontanäytteet) tartuntojen torjumiseksi.
Suurin osa MRSA-kantajista ei koskaan sairastu MRSA:n aiheuttamaan infektioon.
MRSA-bakteeri aiheuttaa samankaltaisia infektioita kuin tavallinen stafylokokki. Lapsilla ja vastasyntyneillä esiintyy useimmiten lieviä silmän sidekalvon infektioita ja ihoinfektioita, esimerkiksi märkärupea. Myös muun muassa nivel- ja yleisinfektiot sekä keuhkokuumeet ovat mahdollisia.
MRSA-infektion hoitoon löytyy tehokkaita antibiootteja. Pinnallisissa infektioissa riittää yleensä paikallishoito. Oireettomat kantajat eivät tarvitse hoitoa.
MRSA voi levitä henkilöstä toiseen koskettamalla. Suuri osa MRSA-tartunnoista todetaan sairaalan ulkopuolella. MRSA, kuten muutkin ihon normaaliin pintaflooraan kuuluvat bakteerit, voi levitä perheenjäsenten kesken. MRSA-epidemioita on kuvattu myös sairaaloissa. Terveiden ihmisten riski saada MRSA-infektio on pieni. MRSA ei leviä ilman välityksellä.
MRSA-kantajuuteen voi liittyä aiheettomia pelkoja ja asenteita. MRSA-kantajuus ei ole sairaus tai riski lapsen tai lähiympäristön hyvinvoinnille kotona. MRSA-kantajuudesta ei tarvitse kertoa koulussa, päiväkodissa, harrastuksissa tai missään muuallakaan terveydenhuollon ulkopuolella.
Sairaalassa tai lääkärin vastaanotolla riski hoitoon liittyviin infektioihin on hieman suurempi, esimerkiksi ihon läpäisevien katetrien, leikkausten, tehohoidon tai sairauksien heikentämän vastustuskyvyn seurauksena. Oma tai perheenjäsenen kantajuus tulee kertoa lääkärille tai hammaslääkärille, sillä se voi vaikuttaa antibiootin valintaan erityisesti iho- ja pehmytkudosinfektioissa ja tartunnan torjuntatoimiin.
MRSA-kantajuus ei vaikuta normaaliin elämään (esim. koti, harrastukset, ihmissuhteet, vierailut) millään lailla. Lemmikkien pitämiseen ei ole rajoituksia.
Hyvää hygieniaa tulee noudattaa kotona riippumatta siitä, onko MRSA-kantaja tai ei:
Kädet pestään saippualla huolellisesti WC:ssä käynnin ja vaipan vaihdon jälkeen ja ennen elintarvikkeiden käsittelyä.
Vaipat ja kertakäyttöiset nenäliinat laitetaan käytön jälkeen suoraan roskiin, minkä jälkeen kädet pestään.
Potat huuhdellaan käytön jälkeen, pestään tarvittaessa ja jätetään kuivumaan.
Perheenjäsenillä, myös urheiluharrastuksessa, on henkilökohtaiset pyyhkeet ja kosmetiikkatuotteet.
Kosteusvoiteella ehkäistään ihon halkeilu.
Erittävien haavojen ja ihorikkojen tulee olla peitettynä. Käytetyt haavan sidostarpeet laitetaan suoraan roskiin. Laajempien haavojen hoidossa noudatetaan osastolta saatuja ohjeita. Kädet pestään ennen ja jälkeen haavan hoidon.
Siivouksessa käytetään normaaleja kaupasta saatavia pesuaineita.
Pyykinpesussa käytetään normaaleja pesuaineita ja tekstiilien pesuohjeita.
Tavallisia astioita voi käyttää, ja ne pestään tavanomaisesti. Astiat otetaan käyttöön kuivina.
Sairaalassa pyritään estämään MRSA:n leviämistä potilaasta toiseen, sillä sairaalapotilaat ovat alttiimpia oireisille infektioille heikentyneen vastustuskyvyn ja erilaisten toimenpiteiden takia. Sekä valtakunnallisesti että sairaanhoitopiireittäin on laadittu tartuntojen torjuntaohjeet terveydenhuollon ammattilaisille. Useissa sairaaloissa ylläpidetään sähköistä muistutusta kantajien tunnistamiseksi.
Tärkein leviämistä ehkäisevä toimi on henkilökunnan, potilaiden ja myös vierailijoiden käsihygienia, joka perustuu alkoholipohjaisen käsihuuhteen käyttöön. [SA1] Saatte henkilökunnalta ohjausta käsihygieniasta. Vierailut sallitaan normaalisti henkilökunnan ohjauksessa. Henkilökunta käyttää suojaimia lähihoidossa. MRSA-kantaja sijoitetaan pääsääntöisesti yhden hengen huoneeseen.
Tavanomaisilla aseptisilla toimintatavoilla esimerkiksi katetrien laitossa ja leikkauksissa voidaan myös estää MRSA:n ja muiden kehon pintabakteerien aiheuttamia infektioita.
MRSA-kantajuus ei aiheuta erityistoimia päiväkodeissa ja koulussa. Tavanomaisista, hyvistä hygieniakäytännöistä tulee huolehtia. Sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt niistä erillisen suosituksen:
Kantajuuden kesto on hyvin yksilöllistä. Lasten MRSA-kantajuus vähenee spontaanisti iän myötä. Kestoon vaikuttavat muun muassa antibioottihoidot, krooniset ihosairaudet ja perinnölliset tekijät.
Terveillä lapsilla kantajuuden kestolla ei ole merkitystä, eikä sitä rutiininomaisesti tutkita. Toistuvasti sairaalapalveluja tarvitsevalla kantajuuden kesto arvioidaan tapauskohtaisesti, pintaviljelynäytteiden avulla, aikaisintaan vuoden kuluttua viimeisestä positiivisesta näytteestä.
Tulostettava ohje:
Miten MRSA-kantajuus huomataan?
Useimmat meistä eivät tiedä, ovatko MRSA-kantajia vai eivät. Kotioloissa asialla on harvoin merkitystä, ja siten kantajuutta ei lähdetä etsimään ilman erityistä syytä.
MRSA saattaa löytyä, kun infektion aiheuttajaa etsitään bakteeriviljelyin. Sairaaloissa MRSA:ta voidaan etsiä myös oireettomilta ihon ja nenänielun näytteistä (ns. seulontanäytteet) tartuntojen torjumiseksi.
Minkälaisia infektioita MRSA-bakteerit aiheuttavat ja miten ne hoidetaan?
Suurin osa MRSA-kantajista ei koskaan sairastu MRSA:n aiheuttamaan infektioon.
MRSA-bakteeri aiheuttaa samankaltaisia infektioita kuin tavallinen stafylokokki. Lapsilla ja vastasyntyneillä esiintyy useimmiten lieviä silmän sidekalvon infektioita ja ihoinfektioita, esimerkiksi märkärupea. Myös muun muassa nivel- ja yleisinfektiot sekä keuhkokuumeet ovat mahdollisia.
MRSA-infektion hoitoon löytyy tehokkaita antibiootteja. Pinnallisissa infektioissa riittää yleensä paikallishoito. Oireettomat kantajat eivät tarvitse hoitoa.
Miten MRSA tarttuu?
MRSA voi levitä henkilöstä toiseen koskettamalla. Suuri osa MRSA-tartunnoista todetaan sairaalan ulkopuolella. MRSA, kuten muutkin ihon normaaliin pintaflooraan kuuluvat bakteerit, voi levitä perheenjäsenten kesken. MRSA-epidemioita on kuvattu myös sairaaloissa. Terveiden ihmisten riski saada MRSA-infektio on pieni. MRSA ei leviä ilman välityksellä.
MRSA-kantajuuden merkitys sekä siitä kertominen kotona ja sairaalassa
MRSA-kantajuuteen voi liittyä aiheettomia pelkoja ja asenteita. MRSA-kantajuus ei ole sairaus tai riski lapsen tai lähiympäristön hyvinvoinnille kotona. MRSA-kantajuudesta ei tarvitse kertoa koulussa, päiväkodissa, harrastuksissa tai missään muuallakaan terveydenhuollon ulkopuolella.
Sairaalassa tai lääkärin vastaanotolla riski hoitoon liittyviin infektioihin on hieman suurempi, esimerkiksi ihon läpäisevien katetrien, leikkausten, tehohoidon tai sairauksien heikentämän vastustuskyvyn seurauksena. Oma tai perheenjäsenen kantajuus tulee kertoa lääkärille tai hammaslääkärille, sillä se voi vaikuttaa antibiootin valintaan erityisesti iho- ja pehmytkudosinfektioissa ja tartunnan torjuntatoimiin.
Hygieniakäytännöt kotona
MRSA-kantajuus ei vaikuta normaaliin elämään (esim. koti, harrastukset, ihmissuhteet, vierailut) millään lailla. Lemmikkien pitämiseen ei ole rajoituksia.
Hyvää hygieniaa tulee noudattaa kotona riippumatta siitä, onko MRSA-kantaja tai ei:
Kädet pestään saippualla huolellisesti WC:ssä käynnin ja vaipan vaihdon jälkeen ja ennen elintarvikkeiden käsittelyä.
Vaipat ja kertakäyttöiset nenäliinat laitetaan käytön jälkeen suoraan roskiin, minkä jälkeen kädet pestään.
Potat huuhdellaan käytön jälkeen, pestään tarvittaessa ja jätetään kuivumaan.
Perheenjäsenillä, myös urheiluharrastuksessa, on henkilökohtaiset pyyhkeet ja kosmetiikkatuotteet.
Kosteusvoiteella ehkäistään ihon halkeilu.
Erittävien haavojen ja ihorikkojen tulee olla peitettynä. Käytetyt haavan sidostarpeet laitetaan suoraan roskiin. Laajempien haavojen hoidossa noudatetaan osastolta saatuja ohjeita. Kädet pestään ennen ja jälkeen haavan hoidon.
Siivouksessa käytetään normaaleja kaupasta saatavia pesuaineita.
Pyykinpesussa käytetään normaaleja pesuaineita ja tekstiilien pesuohjeita.
Tavallisia astioita voi käyttää, ja ne pestään tavanomaisesti. Astiat otetaan käyttöön kuivina.
Tartuntojen ehkäiseminen sairaalassa
Sairaalassa pyritään estämään MRSA:n leviämistä potilaasta toiseen, sillä sairaalapotilaat ovat alttiimpia oireisille infektioille heikentyneen vastustuskyvyn ja erilaisten toimenpiteiden takia. Sekä valtakunnallisesti että sairaanhoitopiireittäin on laadittu tartuntojen torjuntaohjeet terveydenhuollon ammattilaisille. Useissa sairaaloissa ylläpidetään sähköistä muistutusta kantajien tunnistamiseksi.
Tärkein leviämistä ehkäisevä toimi on henkilökunnan, potilaiden ja myös vierailijoiden käsihygienia, joka perustuu alkoholipohjaisen käsihuuhteen käyttöön. [SA1] Saatte henkilökunnalta ohjausta käsihygieniasta. Vierailut sallitaan normaalisti henkilökunnan ohjauksessa. Henkilökunta käyttää suojaimia lähihoidossa. MRSA-kantaja sijoitetaan pääsääntöisesti yhden hengen huoneeseen.
Tavanomaisilla aseptisilla toimintatavoilla esimerkiksi katetrien laitossa ja leikkauksissa voidaan myös estää MRSA:n ja muiden kehon pintabakteerien aiheuttamia infektioita.
MRSA päiväkodissa ja koulussa
MRSA-kantajuus ei aiheuta erityistoimia päiväkodeissa ja koulussa. Tavanomaisista, hyvistä hygieniakäytännöistä tulee huolehtia. Sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt niistä erillisen suosituksen:
Kantajuuden kesto
Kantajuuden kesto on hyvin yksilöllistä. Lasten MRSA-kantajuus vähenee spontaanisti iän myötä. Kestoon vaikuttavat muun muassa antibioottihoidot, krooniset ihosairaudet ja perinnölliset tekijät.
Terveillä lapsilla kantajuuden kestolla ei ole merkitystä, eikä sitä rutiininomaisesti tutkita. Toistuvasti sairaalapalveluja tarvitsevalla kantajuuden kesto arvioidaan tapauskohtaisesti, pintaviljelynäytteiden avulla, aikaisintaan vuoden kuluttua viimeisestä positiivisesta näytteestä.
Tulostettava ohje:
Tarkistettu 16.11.2017