Yleisin Suomessa löydettävä suolistoloinen on alkueläimiin kuuluva Dientamoeba fragilis. Se elää ainoastaan suolessa eikä leviä muualle elimistöön.
On arvioitu, että Dientamoeba fragilista kantaa suolistossaan 10-20 prosenttia suomalaisista. Suurin osa kantajista on oireettomia, eikä Dientamoeba fragilista tarvitse tai pidä etsiä eikä hoitaa oireettomilta henkilöiltä. Sitä vastoin jos on pitkittyneitä suolisto-oireita, kuten ripulia, ilmavaivoja ja vatsakipuja, voidaan Dientamoeba fragilis sulkea pois ulostenäytteellä.
Dientamoeba fragilis tunnistetaan nukleiinihappotutkimuksella (F-ParaNh0). Ensilinjan hoitona on metronidatsoli (Flagyl tai Trikozol). Jos oireet jatkuvat hankalina hoidon jälkeen, voidaan toisen linjan lääkityksenä käyttää paromomysiiniä (Humatin). Vaikka paromomysiini on turvallinen, se on erityislupavalmiste, joten määräämisen yhteydessä lääkäri täyttää erityislupahakemuslomakkeen jonka potilas toimittaa apteekkiin paperisen reseptin kanssa.
Toistetut hoidot samalla lääkkeellä ei katsota hyödylliseksi. Jos oireet jatkuvat vielä paromomysiinihoidon jälkeen on taustalla yleensä muu syy kuin Dientamoeba fragilis. Näissä tilanteissa pitää varmistaa, että esim. keliakia ja tulehdukselliset suolistosairaudet on poissuljettu ja harkita paksusuolen tähystystä.
Joskus käy niin, että vaikka Dientamoeba fragilis on hoidettu, eivät potilaan suolisto-oireet lopu tai edes vähene. Oireet voivat lievittyä joidenkin kuukausien kuluessa, kun suolisto toipuu. Jos näin ei käy, voi kyse olla siitä, että Dientamoeba fragilis oli alun alkaenkin vain sivulöydös eikä aiheuttanut potilaan oireita. Useimmiten tällöin diagnoosi on ärtyneen suolen oireyhtymä (IBS) ja hoito on oireenmukainen.
Dientamebiaasipotilaan oireettomia perheenjäseniä ei yleensä tutkita tai hoideta. Lasten epäspesifisten suolisto-oireiden taustalta ei tule hakea Dientamoeba fragilis -tartuntaa. Hoidon tehosta ei lapsilla ole näyttöä, minkä vuoksi mikrobilääkehoitoa ei lapsilla suositella.