ESBL-kantajuus vastasyntyneellä ja lapsella
Useimmat meistä eivät tiedä, ovatko ESBL-kantajia vai eivät. Kotioloissa asialla on harvoin merkitystä, ja siten kantajuutta ei tutkita ilman erityistä syytä.
ESBL saattaa löytyä, kun infektion aiheuttajaa etsitään ottamalla bakteeriviljely esimerkiksi virtsasta, verestä tai haavasta. Se voi tulla esiin myös, kun ulkomailla sairaalahoidossa olleilta otetaan näytteitä antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien löytämiseksi.
ESBL-kantajuus on yleensä oireetonta.
ESBL-infektiot ilmenevät yleisimmin virtsateissä tai suoliston alueen leikkausinfektioissa. Vaikka ESBL-bakteeri onkin vastustuskykyinen monille antibiooteille, on olemassa tehokkaita lääkkeitä. Oireettomia kantajia ei tarvitse hoitaa.
Vastasyntyneen suolen bakteerikasvusto, myös ESBL, saadaan usein äidiltä. Vastasyntyneen suolen bakteerikoostumukseen vaikuttavat myös muunmuassa synnytystapa ja perinnölliset tekijät. ESBL-tartunta voi tulla myös ruoan tai juoman välityksellä. Tartuntariski on suurempi ulkomailla kuin kotimaassa. ESBL-bakteeri voi levitä myös sairaalassa. ESBL-tartunnan saa helpommin, jos käyttää samanaikaisesti antibiootteja, joka tuhoavat suolen muita, antibiooteille herkempiä bakteerikantoja. Samoin elintarviketeollisuudessa käytetyt antibiootit lisäävät tartuntariskiä. ESBL-bakteeri ei leviä ilman välityksellä.
ESBL-kantajuus ei ole sairaus tai riski lapsen tai lähiympäristön hyvinvoinnille kotona. Kantajuudesta ei tarvitse kertoa kenellekään sairaalan ulkopuolella.
Sairaalassa riski infektioihin on hieman suurempi, esimerkiksi virtsateiden katetrien, vatsan alueen leikkausten, tehohoidon tai sairauksien heikentämän vastustuskyvyn seurauksena. Kantajuudesta tulee kertoa lääkärille, sillä se voi vaikuttaa antibiootin valintaan, erityisesti virtsateiden- ja vatsan alueen infektioissa.
ESBL-kantajuus ei vaikuta normaaliin elämään (esim. koti, harrastukset, ihmissuhteet, vierailut) millään lailla. Lemmikkien pitämiseen ei ole rajoituksia. Tarpeettomia antibioottikuureja kannattaa välttää.
Hyvää hygieniaa tulee noudattaa kotona riippumatta siitä, onko ESBL-kantaja tai ei:
Kädet pestään saippualla huolellisesti WC:ssä käynnin ja vaipan vaihdon jälkeen sekä ennen elintarvikkeiden käsittelyä.
Vaipat ja kertakäyttöiset nenäliinat laitetaan käytön jälkeen suoraan roskiin, minkä jälkeen kädet pestään.
Potat huuhdellaan käytön jälkeen, pestään tarvittaessa ja jätetään kuivumaan.
Perheenjäsenillä on myös urheiluharrastuksessa henkilökohtaiset pyyhkeet ja kosmetiikkatuotteet.
Kosteusvoiteella ehkäistään ihon halkeilu.
Erittävien haavojen ihorikkojen tulee olla peitettynä. Käytetyt haavan sidostarpeet laitetaan suoraan roskiin. Laajempien haavojen hoidossa noudatetaan osastolta saatuja ohjeita. Kädet pestään ennen ja jälkeen haavan hoidon.
Siivouksessa käytetään normaaleja kaupasta saatavia pesuaineita.
Pyykinpesussa käytetään normaaleja pesuaineita ja tekstiilin pesuohjeita.
Tavallisia astioita voi käyttää, ja ne pestään tavanomaisesti. Astiat otetaan käyttöön kuivina.
Sekä valtakunnallisesti että sairaanhoitopiireittäin on laadittu tartuntojen torjuntaohjeet terveydenhuollon ammattilaisille. Useissa sairaaloissa ylläpidetään sähköistä muistutusta ESBL-kantajien tunnistamiseksi.
ESBL:n leviämisen estämisessä hyvä käsihygienia, erityisesti eritekontaktin yhteydessä (esim. vaipan vaihto) on ensiarvoista sekä potilailla, omaisilla että hoitohenkilökunnalla. Myös tarpeettomien, liian laajakirjoisten tai pitkien antibioottikuurien välttäminen on tärkeää.
Potilas voidaan sijoittaa yhden hengen huoneeseen paikallisten ohjeiden mukaisesti, jos potilaan kyky noudattaa hygieniaohjeita on alentunut ja potilas on tuhriva (esim. vaippaikäiset) tai jos osaston muut potilaat ovat erityisen infektioherkkiä.
ESBL:n ja muiden suolistobakteerien aiheuttamia infektioita voidaan estää myös tavanomaisilla aseptisilla toimintatavoilla erilaisissa toimenpiteissä.
ESBL-kantajuus ei aiheuta erityistoimia päiväkodissa tai koulussa. Tavanomaisista, hyvistä hygieniakäytännöistä tulee huolehtia. Sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt niistä erillisen suosituksen päiväkodeille:
Kantajuuden kesto on yksilöllistä. Kantajuutta voivat pidentää muun muassa toistuvat antibioottikuurit, krooniset suolistosairaudet ja virtsatiekatetrit. Terveellä henkilöllä kantajuuden kestolla ei ole merkitystä, ja sitä ei rutiininomaisesti tutkita.
Toistuvasti sairaalapalveluja tarvitsevalla kantajuuden kesto arvioidaan tapauskohtaisesti, aikaisintaan vuoden kuluttua viimeisestä positiivisesta näytteestä.
Tulostettava ohje:
Miten ESBL-kantajuus huomataan?
Useimmat meistä eivät tiedä, ovatko ESBL-kantajia vai eivät. Kotioloissa asialla on harvoin merkitystä, ja siten kantajuutta ei tutkita ilman erityistä syytä.
ESBL saattaa löytyä, kun infektion aiheuttajaa etsitään ottamalla bakteeriviljely esimerkiksi virtsasta, verestä tai haavasta. Se voi tulla esiin myös, kun ulkomailla sairaalahoidossa olleilta otetaan näytteitä antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien löytämiseksi.
Minkälaisia infektioita ESBL-bakteerit aiheuttavat ja miten ne hoidetaan?
ESBL-kantajuus on yleensä oireetonta.
ESBL-infektiot ilmenevät yleisimmin virtsateissä tai suoliston alueen leikkausinfektioissa. Vaikka ESBL-bakteeri onkin vastustuskykyinen monille antibiooteille, on olemassa tehokkaita lääkkeitä. Oireettomia kantajia ei tarvitse hoitaa.
Miten ESBL tarttuu?
Vastasyntyneen suolen bakteerikasvusto, myös ESBL, saadaan usein äidiltä. Vastasyntyneen suolen bakteerikoostumukseen vaikuttavat myös muunmuassa synnytystapa ja perinnölliset tekijät. ESBL-tartunta voi tulla myös ruoan tai juoman välityksellä. Tartuntariski on suurempi ulkomailla kuin kotimaassa. ESBL-bakteeri voi levitä myös sairaalassa. ESBL-tartunnan saa helpommin, jos käyttää samanaikaisesti antibiootteja, joka tuhoavat suolen muita, antibiooteille herkempiä bakteerikantoja. Samoin elintarviketeollisuudessa käytetyt antibiootit lisäävät tartuntariskiä. ESBL-bakteeri ei leviä ilman välityksellä.
ESBL-kantajuuden merkitys sekä siitä kertominen kotona ja sairaalassa
ESBL-kantajuus ei ole sairaus tai riski lapsen tai lähiympäristön hyvinvoinnille kotona. Kantajuudesta ei tarvitse kertoa kenellekään sairaalan ulkopuolella.
Sairaalassa riski infektioihin on hieman suurempi, esimerkiksi virtsateiden katetrien, vatsan alueen leikkausten, tehohoidon tai sairauksien heikentämän vastustuskyvyn seurauksena. Kantajuudesta tulee kertoa lääkärille, sillä se voi vaikuttaa antibiootin valintaan, erityisesti virtsateiden- ja vatsan alueen infektioissa.
Hygieniakäytännöt kotona
ESBL-kantajuus ei vaikuta normaaliin elämään (esim. koti, harrastukset, ihmissuhteet, vierailut) millään lailla. Lemmikkien pitämiseen ei ole rajoituksia. Tarpeettomia antibioottikuureja kannattaa välttää.
Hyvää hygieniaa tulee noudattaa kotona riippumatta siitä, onko ESBL-kantaja tai ei:
Kädet pestään saippualla huolellisesti WC:ssä käynnin ja vaipan vaihdon jälkeen sekä ennen elintarvikkeiden käsittelyä.
Vaipat ja kertakäyttöiset nenäliinat laitetaan käytön jälkeen suoraan roskiin, minkä jälkeen kädet pestään.
Potat huuhdellaan käytön jälkeen, pestään tarvittaessa ja jätetään kuivumaan.
Perheenjäsenillä on myös urheiluharrastuksessa henkilökohtaiset pyyhkeet ja kosmetiikkatuotteet.
Kosteusvoiteella ehkäistään ihon halkeilu.
Erittävien haavojen ihorikkojen tulee olla peitettynä. Käytetyt haavan sidostarpeet laitetaan suoraan roskiin. Laajempien haavojen hoidossa noudatetaan osastolta saatuja ohjeita. Kädet pestään ennen ja jälkeen haavan hoidon.
Siivouksessa käytetään normaaleja kaupasta saatavia pesuaineita.
Pyykinpesussa käytetään normaaleja pesuaineita ja tekstiilin pesuohjeita.
Tavallisia astioita voi käyttää, ja ne pestään tavanomaisesti. Astiat otetaan käyttöön kuivina.
Tartuntojen ehkäiseminen sairaalassa
Sekä valtakunnallisesti että sairaanhoitopiireittäin on laadittu tartuntojen torjuntaohjeet terveydenhuollon ammattilaisille. Useissa sairaaloissa ylläpidetään sähköistä muistutusta ESBL-kantajien tunnistamiseksi.
ESBL:n leviämisen estämisessä hyvä käsihygienia, erityisesti eritekontaktin yhteydessä (esim. vaipan vaihto) on ensiarvoista sekä potilailla, omaisilla että hoitohenkilökunnalla. Myös tarpeettomien, liian laajakirjoisten tai pitkien antibioottikuurien välttäminen on tärkeää.
Potilas voidaan sijoittaa yhden hengen huoneeseen paikallisten ohjeiden mukaisesti, jos potilaan kyky noudattaa hygieniaohjeita on alentunut ja potilas on tuhriva (esim. vaippaikäiset) tai jos osaston muut potilaat ovat erityisen infektioherkkiä.
ESBL:n ja muiden suolistobakteerien aiheuttamia infektioita voidaan estää myös tavanomaisilla aseptisilla toimintatavoilla erilaisissa toimenpiteissä.
ESBL päiväkodissa ja koulussa
ESBL-kantajuus ei aiheuta erityistoimia päiväkodissa tai koulussa. Tavanomaisista, hyvistä hygieniakäytännöistä tulee huolehtia. Sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt niistä erillisen suosituksen päiväkodeille:
Kantajuuden kesto
Kantajuuden kesto on yksilöllistä. Kantajuutta voivat pidentää muun muassa toistuvat antibioottikuurit, krooniset suolistosairaudet ja virtsatiekatetrit. Terveellä henkilöllä kantajuuden kestolla ei ole merkitystä, ja sitä ei rutiininomaisesti tutkita.
Toistuvasti sairaalapalveluja tarvitsevalla kantajuuden kesto arvioidaan tapauskohtaisesti, aikaisintaan vuoden kuluttua viimeisestä positiivisesta näytteestä.
Tulostettava ohje:
Tarkistettu 16.11.2017