HIV-infektio pähkinänkuoressa
Perustietoa HIV-infektiosta.
Hoitamattomasta henkilöstä HI-virus voi tarttua:
Suojaamaton seksikontakti, jossa kumppanin eritteitä (spermaa, esiliukastetta, emätineritettä, verta) pääsee limakalvoille.
HIV-positiivisestä äidistä lapseen raskauden, synnytyksen tai imetyksen aikana.
Verikontakti: yhteisessä käytössä olevien ruiskuhuumeiden käyttövälineiden tai esim. puhdistamattomien lävistys- tai tatuointivälineiden välityksellä.
HI-virus ei tartu:
Ehjän ihon läpi.
Ehjän kondomin läpi.
Suudellessa.
WC-istuimelta, saunan lauteilta.
Ruuan laiton yhteydessä, astioiden välityksellä.
Pyyheliinojen tai vuodevaatteiden välityksellä.
Hyttysten välityksellä.
Hyvässä hoitovasteessa olevalta suojaamattomassa seksikontaktissa
Ilman lääkehoitoa tauti etenee yleensä seuraavasti:
Noin puolet HIV-tartunnan saaneista saa niin sanotun ensitaudin muutaman viikon sisällä tartunnasta: kuumetta, kurkkukipua, imusolmukkeiden suurenemista, joskus ihottumaa.
Vuosia kestävä oireeton vaihe. Yleisoireinen vaihe: laihtuminen, kuumeilu, yöhikoilu, poikkeuksellinen väsymys.
AIDS-vaihe: AIDS-kriteerisairauksia on yhteensä 28, esim pneumokystis sienen aiheuttama keuhkokuume, tuberkuloosi, hiivan aiheuttama ruokatorvitulehdus.
Diagnoosi tehdään verinäytteellä HIV-AgAb (4814); negatiivinen testitulos on varmuudella luotettava viimeistään 3 kk kuluttua altistuksesta, mutta tartunta on usein havaittavissa jo paljon aiemmin. Testi kannattaa ottaa altistusmahdollisuuden perusteella myös oireettomilta henkilöiltä.
HIV-infektion hoito toteutetaan infektiosairauksien poliklinikoilla. Verikokeista seurataan HI-viruksen määrää (HIVNh) ja CD4 soluja, jotka kertovat immuunipuolustuksen tasosta.
HIV-lääkitys suositellaan aloittamaan heti, kun potilas on siihen valmis CD4 solutasosta riippumatta. Hoitona on yleisimmin kahden tai kolmen lääkeaineen yhdistelmä.
Tärkein hoidon seurantamittari on HI-viruksen määrää veressä mittaava näyte HIV-Nh. Tavoitteena on pitää virusten määrä niin matalana, että se on alle mittauskynnyksen.
Hoitoon sitoutuminen eli adherenssi on tärkein hoidon onnistumista ennustava tekijä.
HIV-lääkkeillä on runsaasti yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Tarkista aina uusien lääkkeiden sopivuus.
Tartuntariskiä suojaamattomassa seksissä ei ole, kun hoitovaste on ollut hyvä vähintään 6 kk ajan ja potilas itse tietää ottavansa lääkkeet säännöllisesti.
Kondomin käyttöä suositellaan satunnaisissa suhteissa muiden sukupuolitautien ja mahdollisen uuden HIV-tartunnan varalta.
HIV-positiiviset miehet ja naiset voivat hankkia turvallisesti lapsia. Kysy lisää hoitavalta infektiolääkäriltä.
Jos HIV todetaan ajoissa ja potilas sitoutuu hoitoon, sairaudella ei ole vaikutusta eliniän ennusteeseen.
Miten HI-virus tarttuu ja miten ei tartu
Hoitamattomasta henkilöstä HI-virus voi tarttua:
Suojaamaton seksikontakti, jossa kumppanin eritteitä (spermaa, esiliukastetta, emätineritettä, verta) pääsee limakalvoille.
HIV-positiivisestä äidistä lapseen raskauden, synnytyksen tai imetyksen aikana.
Verikontakti: yhteisessä käytössä olevien ruiskuhuumeiden käyttövälineiden tai esim. puhdistamattomien lävistys- tai tatuointivälineiden välityksellä.
HI-virus ei tartu:
Ehjän ihon läpi.
Ehjän kondomin läpi.
Suudellessa.
WC-istuimelta, saunan lauteilta.
Ruuan laiton yhteydessä, astioiden välityksellä.
Pyyheliinojen tai vuodevaatteiden välityksellä.
Hyttysten välityksellä.
Hyvässä hoitovasteessa olevalta suojaamattomassa seksikontaktissa
Oireet
Ilman lääkehoitoa tauti etenee yleensä seuraavasti:
Noin puolet HIV-tartunnan saaneista saa niin sanotun ensitaudin muutaman viikon sisällä tartunnasta: kuumetta, kurkkukipua, imusolmukkeiden suurenemista, joskus ihottumaa.
Vuosia kestävä oireeton vaihe. Yleisoireinen vaihe: laihtuminen, kuumeilu, yöhikoilu, poikkeuksellinen väsymys.
AIDS-vaihe: AIDS-kriteerisairauksia on yhteensä 28, esim pneumokystis sienen aiheuttama keuhkokuume, tuberkuloosi, hiivan aiheuttama ruokatorvitulehdus.
Diagnoosi
Diagnoosi tehdään verinäytteellä HIV-AgAb (4814); negatiivinen testitulos on varmuudella luotettava viimeistään 3 kk kuluttua altistuksesta, mutta tartunta on usein havaittavissa jo paljon aiemmin. Testi kannattaa ottaa altistusmahdollisuuden perusteella myös oireettomilta henkilöiltä.
Seuranta ja hoito
HIV-infektion hoito toteutetaan infektiosairauksien poliklinikoilla. Verikokeista seurataan HI-viruksen määrää (HIVNh) ja CD4 soluja, jotka kertovat immuunipuolustuksen tasosta.
HIV-lääkitys suositellaan aloittamaan heti, kun potilas on siihen valmis CD4 solutasosta riippumatta. Hoitona on yleisimmin kahden tai kolmen lääkeaineen yhdistelmä.
Tärkein hoidon seurantamittari on HI-viruksen määrää veressä mittaava näyte HIV-Nh. Tavoitteena on pitää virusten määrä niin matalana, että se on alle mittauskynnyksen.
Hoitoon sitoutuminen eli adherenssi on tärkein hoidon onnistumista ennustava tekijä.
HIV-lääkkeillä on runsaasti yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Tarkista aina uusien lääkkeiden sopivuus.
Elämä HIV-positiivisena
Tartuntariskiä suojaamattomassa seksissä ei ole, kun hoitovaste on ollut hyvä vähintään 6 kk ajan ja potilas itse tietää ottavansa lääkkeet säännöllisesti.
Kondomin käyttöä suositellaan satunnaisissa suhteissa muiden sukupuolitautien ja mahdollisen uuden HIV-tartunnan varalta.
HIV-positiiviset miehet ja naiset voivat hankkia turvallisesti lapsia. Kysy lisää hoitavalta infektiolääkäriltä.
Jos HIV todetaan ajoissa ja potilas sitoutuu hoitoon, sairaudella ei ole vaikutusta eliniän ennusteeseen.
Usein kysyttyä HIV:n tarttumisesta - testaa tietosi
Tarkistettu 15.2.2023