Elintarvikevälitteinen ruokamyrkytys on yleensä bakteerin, bakteerin tuottaman toksiinin tai viruksen aiheuttama sairaus, joka ilmenee äkillisenä saastuneen ruoan syömisen jälkeen. Kolmannes epidemioista on noroviruksen aiheuttamia, ja tartunnan lähteenä on yleisimmin elintarviketyöntekijä. Bacillus cereus -bakteerin tuottama toksiini aiheuttaa vuosittain alle viisi epidemiaa. Ulkomaiset pakastemarjat ovat aiheuttaneet A-hepatiittiepidemioita ja raakamaito yersinia-, EHEC-, salmonella- ja kampylobakteeriepidemioita. Saastuneeseen talousveteen liittyvät sairastumiset ovat valtaosin noroviruksen ja kampylobakteerin aiheuttamia.

Elintarvike- ja vesivälitteiset taudinaiheuttajat aiheuttavat itsestään paranevan suolistoinfektion, joka ilmenee ripuli- ja oksennustautina. Ruokamyrkytyksen oireet alkavat pääsääntöisesti alle vuorokauden kuluessa altistuksesta, mutta joidenkin bakteerien (kuten salmonella- ja kampylobakteerien) osalta muutamien päivien kuluttua. Viranomaisten tehtävänä on ottaa nopeasti mahdolliset elintarvike- ja vesinäytteet sekä ohjelmoida sairastuneista henkilöistä ja elintarviketyöntekijöistä ulostenäytteet epidemian aiheuttajan selvittämiseksi. Hoito on oireenmukaista. Kun taudinaiheuttaja on tiedossa, arvioidaan antibioottihoidon tarve. Pikkulapset, pitkäaikaissairaat ja ikääntyneet voivat joutua sairaalahoitoon kuivumisen vuoksi.

​Sairastuneille annetaan ohjeet hyvästä WC-hygieniasta, jossa ulostamisen jälkeen ja aina ennen elintarvikkeiden käsittelyä kädet pestään huolellisesti lämpimällä vedellä ja saippualla. Kädet kuivataan kertakäyttöpaperipyyhkeisiin. Sairastuneita neuvotaan olemaan valmistamatta ruokaa muille toistaiseksi. Riskityöksi luetaan tehtävät, joissa mahdollinen tartunta voisi levitä sairastuneesta laajalle tai sille altistuvat ovat tavallista alttiimpia komplikaatioille. Viranomaiset huolehtivat tiettyjen taudinaiheuttajien (kuten salmonella ja EHEC-bakteeri) osalta sairastuneiden riskityöhön tai päiväkotiin palaamisen edellytyksistä.