Säteily voi olla ionisoimatonta tai ionisoivaa. Ionisoimatonta säteilyä hyödynnetään esimerkiksi matkapuhelimissa ja mikroaaltouuneissa.

Ympäristössämme on myös ionisoivaa säteilyä, jota tulee avaruudesta, maaperästä, ilmasta, juomavedestä, ruuasta ja omasta kehostamme. Tätä kutsutaan luonnon taustasäteilyksi.

Luonnossa esiintyy ionisoivaa säteilyä riippumatta ihmisen toimista.

Kuva: Eri säteilylähteiden osuus siitä keskimääräisestä ionisoivan säteilyn annoksesta, jonka suomalaiset saavat vuosittain (mukaillen ​​ Säteilyturvakeskuksen kuviosta).

Esimerkiksi vuonna 2012 suomalaisten saama keskimääräinen efektiivinen annos oli yht. 3,2 mSv.

Röntgensäteily on ionisoivaa säteilyä, jota käytetään tavanomaisissa röntgentutkimuksissa (kuten raajojen luiden ja keuhkojen röntgenkuvauksessa), läpivalaisututkimuksissa (kuten ruokatorven, virtsarakon tai peräsuolen kuvauksessa) ja tietokonetomografiassa (eli TT tai viipalekuvaus).

Röntgensäteilyä voidaan käyttää myös joidenkin lääketieteellisten toimenpiteiden yhteydessä, kuten verisuonten pallolaajennuksessa.

​Myös isotooppitutkimuksissa ja -hoidoissa käytetään ionisoivaa säteilyä. Tutkimuksissa käytettävää säteilyä kutsutaan gammasäteilyksi. Hoidoissa käytettävä säteily on alfa- tai beetasäteilyä.

Säteilystä löydät tietoa myös Säteilyturvakeskuksen sivuilta.

​​Video: Säteilyturvallisuuden ABC, video-opas potilaille ja omaisille. Osa 1: Mitä säteily on?